Tiina Haapakoski ja Päivi Malmi
Kuinka
monta suojeltua rakennusta Suomessa on? Kysymys on esitetty eri yhteyksissä jo
vuosien ajan, mutta siihen on ollut vaikea saada vastausta. Erityislaeilla
suojelluista rakennuksista tieto on saatavissa – ja löytyy mm. Elinympäristön Tietopalvelu Liiteristä mutta
kaavalla suojelluista rakennuksista ei ole olemassa valtakunnallisesti kattavaa
tietoa. Mahdollisuutta saada tieto laskettua kaavojen paikkatietoaineistoista
valtakunnallisesti, on nyt ensi kertaa selvitetty Suomen ympäristökeskuksen
kokeilussa, osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavan
KIRA-digin Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hanketta.
Hankkeessa
tutkittiin, voitaisiinko kuntien harmonisoidusta asemakaava- ja
yleiskaava-aineistoista poimia tarpeelliset suojelutiedot kootusti ja miten
niitä voitaisiin hyödyntää. Asema- ja yleiskaavojen paikkatietoaineistoja on
harmonisoitu Kuntaliiton KuntaGML ja KRYSP
–hankkeissa. Lisäksi testattiin Suomen ympäristökeskuksen ja
Varsinais-Suomen liiton Harmonisoidut maakuntakaavat e-palveluiksi (HAMe) -hankkeessa
tekemää tietomallia maakuntakaavan rakennussuojelutietojen sekä muiden
kulttuuriympäristötietojen keräämisessä.
Asemakaavojen rakennussuojelutiedot saatavissa, kunhan
kunnat aktivoituvat avaamaan harmonisoitua aineistoa rajapintaan
Asemakaavojen
rakennussuojelutietoja voidaan jo laskea rajapinnoilta. KuntaGML-muotoinen
asemakaava vastaa olennaisimpiin tarpeisiin, mutta käytännössä laskenta vaatii
toimivan kansallisen, kuntien rajapinnat kokoavan palvelun. Kuntaliiton
rajapintoja kokoavaa KuntaTietoPalvelua (KTP) ei ainakaan tässä kokeilussa
saatu riittävän hyvin toimimaan. Siksi hankkeessa käytettiin testiaineistona
Lahden, Turun ja Kaarinan sekä Uudenkaupungin KuntaGML-muotoisia
asemakaava-aineistoja, jotka ovat saatavilla avoimena datana kuntien WFS-rajapinnoilla.
Lisäksi testattavaksi saatiin Oulun, Kokkolan, Jyväskylän ja Helsingin
asemakaava-aineistoja.
Rakennussuojelumerkintöjen
testilaskennassa rajapinnoilta saatiin seuraavat tulokset:
Esimerkki
Lahden kaupungin WFS-rajapinnalta saatavista asemakaavatiedoista. Kuvassa
näkyvät visualisoituna kaava-, kaavayksikko- ja suojelualuemaarays-tasot.
|
Yleis- ja maakuntakaavoista rakennussuojelutietojen
laskenta vaikeampaa - tarvitaan lisää harmonisoitua aineistoa
Yleiskaavojen
KuntaGML-tietomalli on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin asemakaavojen
tietomalli. Koska testattavaa aineistoa
ei ole, mallin toimivuutta on hankala arvioida. Pelkkää XML-skeemaa tutkien
tietojen poiminen näyttäisi onnistuvan asemakaavatietojen tapaan.
Yleiskaavamerkintöjen kirjo on kuitenkin moninainen, mikä saattaa olla yksi
merkittävimmistä syistä mallin mukaisen aineiston puuttumiselle ja saattaa myös
käytännössä vaikeuttaa rakennussuojelutietojen laskentaa.
Maakuntakaavoja
on viety yhtenäiseen HAME-tietomalliin vasta muutamia - nyt tutkimusaineistona
olivat Varsinais-Suomen, Etelä-Karjalan ja Hämeen liitojen tuottamat HAME-malliset
maakuntakaava-aineistot. Rakennussuojelutietoja saatavilla olevissa kaavoissa
oli kuitenkin sattumalta niukasti, joten tarkastelussa painottui tietomallin
tulkinta. Automaattinen tietojen haku laskentaa varten onnistunee, kunhan
kaavamerkinnöille varattujen kenttien käyttöön muodostuu johdonmukainen
käytäntö, joka huomioi eripuolilla Suomea tehtyjen maakuntakaavojen erilaiset
merkinnät.
Kehitettävää löytyy niin tietomalleista, ohjeistuksista
kuin kaavoitustavoistakin
Valtakunnallinen
rakennussuojelutietojen laskenta edellyttäisi, että kaavarajapinnoille olisi
olemassa toimiva koontipalvelu, jonka ylläpitoon panostetaan. Jotta
kaava-aineistot olisivat oikeasti harmonisoituja, tarvittaisiin myös parempaa
ohjeistusta tietomallien käytöstä sekä yhtenäisten käytäntöjen sopimista mm.
kullekin kaavamerkinnälle käytetyistä geometrioista. Keskeisintä olisi
kuitenkin rajapintojen avaamiseen ja laadukkaaseen ylläpitoon panostaminen –
nyt kaavarajapintoja löytyy vielä todella vähän, osa on keskeneräisiä ja
aineistoista löytyy mm. laskennan estäviä attribuutti- ja topologiavirheitä.
Myös kaavoitustapojen yhtenäistäminen helpottaisi laskentaa. Kaavarajapintojen
käytön lisääntyminen toivottavasti myös kannustaa kuntia avaamaan rajapintojaan
sekä parantamaan rajapinnoille avattavia aineistoja.
Kirjoittajat
työskentelevät suunnittelijoina Suomen ympäristökeskuksen
Ympäristöpolitiikkakeskuksessa alueidenkäytön tietojärjestelmien parissa ja ovat osallistuneet Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeeseen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti