torstai 22. maaliskuuta 2018

Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! – myös kaavalla suojelluista kohteista

Tiina Haapakoski ja Päivi Malmi

Kuinka monta suojeltua rakennusta Suomessa on? Kysymys on esitetty eri yhteyksissä jo vuosien ajan, mutta siihen on ollut vaikea saada vastausta. Erityislaeilla suojelluista rakennuksista tieto on saatavissa – ja löytyy mm. Elinympäristön Tietopalvelu Liiteristä mutta kaavalla suojelluista rakennuksista ei ole olemassa valtakunnallisesti kattavaa tietoa. Mahdollisuutta saada tieto laskettua kaavojen paikkatietoaineistoista valtakunnallisesti, on nyt ensi kertaa selvitetty Suomen ympäristökeskuksen kokeilussa, osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavan KIRA-digin Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hanketta. 

Hankkeessa tutkittiin, voitaisiinko kuntien harmonisoidusta asemakaava- ja yleiskaava-aineistoista poimia tarpeelliset suojelutiedot kootusti ja miten niitä voitaisiin hyödyntää. Asema- ja yleiskaavojen paikkatietoaineistoja on harmonisoitu Kuntaliiton KuntaGML ja KRYSP  –hankkeissa. Lisäksi testattiin Suomen ympäristökeskuksen ja Varsinais-Suomen liiton Harmonisoidut maakuntakaavat e-palveluiksi (HAMe) -hankkeessa tekemää tietomallia maakuntakaavan rakennussuojelutietojen sekä muiden kulttuuriympäristötietojen keräämisessä.

Asemakaavojen rakennussuojelutiedot saatavissa, kunhan kunnat aktivoituvat avaamaan harmonisoitua aineistoa rajapintaan

Asemakaavojen rakennussuojelutietoja voidaan jo laskea rajapinnoilta. KuntaGML-muotoinen asemakaava vastaa olennaisimpiin tarpeisiin, mutta käytännössä laskenta vaatii toimivan kansallisen, kuntien rajapinnat kokoavan palvelun. Kuntaliiton rajapintoja kokoavaa KuntaTietoPalvelua (KTP) ei ainakaan tässä kokeilussa saatu riittävän hyvin toimimaan. Siksi hankkeessa käytettiin testiaineistona Lahden, Turun ja Kaarinan sekä Uudenkaupungin KuntaGML-muotoisia asemakaava-aineistoja, jotka ovat saatavilla avoimena datana kuntien WFS-rajapinnoilla. Lisäksi testattavaksi saatiin Oulun, Kokkolan, Jyväskylän ja Helsingin asemakaava-aineistoja.

Rakennussuojelumerkintöjen testilaskennassa rajapinnoilta saatiin seuraavat tulokset:


Esimerkki Lahden kaupungin WFS-rajapinnalta saatavista asemakaavatiedoista. Kuvassa näkyvät visualisoituna kaava-, kaavayksikko- ja suojelualuemaarays-tasot.

Yleis- ja maakuntakaavoista rakennussuojelutietojen laskenta vaikeampaa - tarvitaan lisää harmonisoitua aineistoa

Yleiskaavojen KuntaGML-tietomalli on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin asemakaavojen tietomalli.  Koska testattavaa aineistoa ei ole, mallin toimivuutta on hankala arvioida. Pelkkää XML-skeemaa tutkien tietojen poiminen näyttäisi onnistuvan asemakaavatietojen tapaan. Yleiskaavamerkintöjen kirjo on kuitenkin moninainen, mikä saattaa olla yksi merkittävimmistä syistä mallin mukaisen aineiston puuttumiselle ja saattaa myös käytännössä vaikeuttaa rakennussuojelutietojen laskentaa.

Maakuntakaavoja on viety yhtenäiseen HAME-tietomalliin vasta muutamia - nyt tutkimusaineistona olivat Varsinais-Suomen, Etelä-Karjalan ja Hämeen liitojen tuottamat HAME-malliset maakuntakaava-aineistot. Rakennussuojelutietoja saatavilla olevissa kaavoissa oli kuitenkin sattumalta niukasti, joten tarkastelussa painottui tietomallin tulkinta. Automaattinen tietojen haku laskentaa varten onnistunee, kunhan kaavamerkinnöille varattujen kenttien käyttöön muodostuu johdonmukainen käytäntö, joka huomioi eripuolilla Suomea tehtyjen maakuntakaavojen erilaiset merkinnät.


Kehitettävää löytyy niin tietomalleista, ohjeistuksista kuin kaavoitustavoistakin

Valtakunnallinen rakennussuojelutietojen laskenta edellyttäisi, että kaavarajapinnoille olisi olemassa toimiva koontipalvelu, jonka ylläpitoon panostetaan. Jotta kaava-aineistot olisivat oikeasti harmonisoituja, tarvittaisiin myös parempaa ohjeistusta tietomallien käytöstä sekä yhtenäisten käytäntöjen sopimista mm. kullekin kaavamerkinnälle käytetyistä geometrioista. Keskeisintä olisi kuitenkin rajapintojen avaamiseen ja laadukkaaseen ylläpitoon panostaminen – nyt kaavarajapintoja löytyy vielä todella vähän, osa on keskeneräisiä ja aineistoista löytyy mm. laskennan estäviä attribuutti- ja topologiavirheitä. Myös kaavoitustapojen yhtenäistäminen helpottaisi laskentaa. Kaavarajapintojen käytön lisääntyminen toivottavasti myös kannustaa kuntia avaamaan rajapintojaan sekä parantamaan rajapinnoille avattavia aineistoja.

Kirjoittajat työskentelevät suunnittelijoina Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa alueidenkäytön tietojärjestelmien parissa ja ovat osallistuneet Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeeseen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti