VESPA yhdistää maankäytön ja vesihuollon suunnittelun Liiterissä

Sanna Vienonen

Suomen ympäristökeskuksessa on kehitetty karttapohjainen työkalu VESPA – Vesihuollon palvelupaketti, joka yhdistelee eri tietoaineistoja uudella tavalla. VESPAsta löytyy valmiita analyysejä sekä erilaisia tilastoja vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen tueksi. Se auttaa tarkastelemaan vesihuoltoverkoston laajentamisen perusteita haja-asutusalueilla mm. väestökehityksen, maaperän kaivettavuuden ja rakennuskustannusten näkökulmasta.

Lukuisien tekijöiden valossa vesihuoltoverkoston ja muun infrastruktuurin laajentaminen ja ylläpito haja-asutusalueilla ei välttämättä ole kaikkialla perusteltua. Väestö keskittyy tiettyihin kasvukeskuksiin ja taajamien lievealueille, julkisen talouden resurssit pienenevät, haja-asutusalueen väestö ikääntyy voimakkaasti ja korjausvelka kasvaa nykyisen verkoston osalta. Kuntien on syytä pohtia perusteellisesti laajentamisen ja ylläpidon kannattavuutta haja-asutusalueilla, sillä vesihuolto voidaan järjestää jatkossakin monin paikoin kiinteistökohtaisesti.

Infrastruktuurin laajentaminen ei välttämättä ole teknistaloudellisesti järkevää pidemmällä aikavälillä, vaikka kunnan taloudellinen tilanne sen sallisikin. Sellaisten kuntien haja-asutusalueilla, joilla muuttoliike tai väestön ikääntyminen näyttää ennusteiden mukaan vähentävän väestöä rajusti, jo nykyisen infrastruktuurin toiminnan ylläpidosta voi tulla haasteellista. Pitkät etäisyydet liittyjien välillä ja alhaiset käyttömäärät heikentävät talousveden laatua.

VESPAn oletusnäkymä: vesihuoltoverkoston potentiaalikuvaus, rakennukset ja pohjavesialueet

Uutta Liiterissä vesihuollon osalta 

Merkittävimpänä uutena aineistona VESPA (Vesihuollon palvelupaketti) tuo Liiteriin vesihuoltoverkoston potentiaalin (vähäinen/kohtalainen/suuri). Se on muodostettu asiantuntija-analyysinä maaperän kaivettavuuden, asuinrakennusten tiheyden ja verkoston keskimääräisten rakentamiskustannusten perusteella. Potentiaalitarkastelua sovellettaessa on syytä muistaa, että se antaa vain viitteitä vesihuollon suunnitteluun, ja perustuu tiettyihin laskennallisiin oletuksiin. Vesihuollon järjestämistä on pohdittava aina tapauskohtaisesti alueelliset tekijät (esim. ihmisten terveys, ympäristönsuojelu ja alueen kehitys) huomioon ottaen. Potentiaalitarkastelu voi toimia myös yhtenä objektiivisena perusteena kunnallisessa päätöksenteossa vesihuoltoverkoston laajentamistarpeita pohdittaessa. Näin on tehty jo esimerkiksi Porvoossa, joka toimi pilottialueena potentiaalitarkastelua kehitysvaiheessa.

Yksi lainsäädännön soveltamisen nykyhaasteista on ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun 100 metrin etäisyyden määrittely. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa on tuotettu viitteellinen 100 metrin vyöhykeaineisto sisävesistöille ja merenrannoille. Tällä etäisyydellä vesistöstä tai merestä, kuten myös pohjavesialueilla, jätevedenkäsittelyn vaatimukset ovat tiukemmat. Tämä VESPAssa oleva aineisto antaa suuntaa-antavan kuvauksen lain tarkoittamasta etäisyydestä, ja tapauskohtainen tarkastelu tuleekin tehdä maastossa.

Kirjoittaja työskentelee SYKEn Vesikeskuksessa vesihuollon kehittämisen parissa.

Lisätietoa: Helminen, Vienonen, Ristimäki ja Maunula. 2013. Haja-asutusalueenyhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut vuoteen 2030. Suomen ympäristö 4/2013.Suomen ympäristökeskus.

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinympariston_tietopalvelu_Liiteri/Palvelupaketit/Vesihuollon_suunnittelu