Aliisa Priha, Ville
Helminen & Anna Strandell
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Ikääntyneiden asumisen
kehittämisohjelman 2013–2017 tuoreessa "Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja
tulevaisuudessa "-raportissa tutkitaan paikkatietoaineistojen avulla
ikääntyneiden sijoittumista erilaisiin asuntoihin ja erilaisille asuinalueille.
Raportissa kiinnitetään huomiota myös muuttoliikkeeseen ja asukkaiden
pysyvyyteen. Hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksista, eli ikääntymisen
alueellisesta kuvasta kirjoitettiin Sateen varjolla-blogissa jo aiemmin täällä.
Yksi raportin merkittävistä havainnoista on ikääntyneiden kaupungistuminen.
Asuinalueiden ikääntymisen taustalla on tyypillisesti joko alueella asuvan
väestön ikääntyminen tai alueelle suuntautuva ikääntyneiden muuttovoitto.
Kaupunkialueiden ikääntymistä vauhdittavat molemmat edellä mainitut tekijät.
Ikääntyneiden muuttoalttius on keskimääräistä matalampi, joten merkittävä
osa ikääntymisestä tapahtuu paikallaan ikääntymisen kautta. Paikallaan
ikääntyminen tarkoittaa, että ikääntyvä jää asumaan aloilleen tuttuun
asuinympäristöön ja asuntoon, jossa on asunut jo pidemmän aikaa. Ikääntyneiden
vähäinen muuttoalttius ja paikallaan ikääntyminen näkyvät vanhimpien
ikäluokkien pitkinä asumisaikoina samassa asunnossa. Suurten taajamien 75–84-vuotiaat
ovat asuneet nykyisessä asunnossaan jo keskimäärin 23 vuotta ja nykyisellä
asuinalueellaan peräti 28 vuotta.
Vuonna 2015 ikääntyneistä 63 prosenttia asui kaupungeissa tai niiden
kehysalueella ja hankkeessa tehdyn ennakointilaskelman mukaan vuoteen 2040
mennessä osuus kasvaa 69 prosenttiin.
Suurten ikäluokkien kaupunkeihin keskittyneet asuinpaikat yhdessä
matalan muuttoalttiuden kanssa ennakoivat sitä, että valtaosa ikääntymisestä tulee
tapahtumaan kaupunkialueilla.
Alueiden välisen nettomuuton perusteella kaupunkimaiset asuinympäristöt
vetävät ikääntyneitä puoleensa. Kaupunkialueilla ikääntyneet hakeutuvat
useimmiten asumaan keskustan tai alakeskuksen jalankulkuvyöhykkeelle, jossa
palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Yli 60 prosenttia ikääntyneiden muutoista
kohdistuu kerrostaloasuntoihin.
Tuoreessa Asukasbarometrissa (2017) tehtiin mielenkiintoinen havainto ikääntyneiden asumistoiveista. Ikääntyneiden ihanneasumismuoto on nykyistä asumismuotoa jossain määrin pientalovaltaisempi, mutta nykyisessä elämäntilanteessa huomattavasti useampi asuisikin mieluiten kerrostalossa keskustassa. Ikääntymisen myötä fyysisen toimintakyvyn rajoitukset vaikeuttavat pientaloasumista kauempana keskuksista. Nykyinen elämäntilanne huomioiden keskustassa asuisi mieluiten 41 % suurten taajamien 65–74-vuotiaista, mikä on yli kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna. Jopa noin puolet suurten taajamien 75–84-vuotiaista asuisi mieluiten kaupungin keskustassa. Kerrostaloasumisen toiveet alkavat selvästi lisääntyä 60 ikävuoden jälkeen ja kerrostaloasuminen on ikääntyneillä toivotumpaa kuin missään muussa ikäryhmässä. Keskustamainen kerrostaloasuminen on huomattavasti toivotumpaa kuin lähiömäinen kerrostaloasuminen.
Asumistoiveiden perusteella näyttää siltä, että ikääntyneiden
kaupungistuminen saattaa jopa kiihtyä tulevina vuosina. Keskusta-asumisen
tarjonta ja hinta saattavat kuitenkin jossain määrin rajoittaa sitä, miten
asumistoiveita on mahdollisuus toteuttaa. Eri sukupolvien asumistottumukset ja
-toiveet eroavat toisistaan, eikä nykyisten ja tulevien ikääntyvien voida
olettaa toimivan täsmälleen samoin kuin vanhempansa tai isovanhempansa.
Kaupunkien tulevaan ikääntymiskehitykseen vaikuttaa muun muassa se, ovatko
ikääntyneet tulevaisuudessa aiempia sukupolvia valmiimpia muuttamaan iän
karttuessa sopivampaan asuntoon tai ovatko he vaativampia esimerkiksi
asuinympäristön laadun ja palveluiden suhteen.
Riippumatta siitä, kasvaako ikääntyneiden muuttoalttius nykyisestä vai ei,
tulee kaupunkiseutujen ikääntyminen luomaan paineen ikääntyneille sopivien,
hyvin saavutettavien ja esteettömien asuinympäristöjen kehittämiselle.
"Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa "-raportissa
esitellyt eri mittakaavatason tarkastelut tarjoavat arvokasta, alueiden erityispiirteitä
koskevaa tietoa, jota voidaan hyödyntää etsittäessä toimivia ratkaisuja
ikääntyneiden asumispalvelujen järjestämiseksi.
Havainnot käyvät ilmi ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen
kehittämisohjelman 2013–2017 ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toteuttamasta
tuoreesta "Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa
"-raportista. Hankkeen tuloksiin voit tutustua tarkemmin hankkeen nettisivulla.
Kirjoittajat
työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa. Aliisa Priha on
korkeakouluharjoittelijana mukana Ikääntyneet yhdyskuntarakenteessa -hankkeessa. Ville Helminen on hankkeen projektipäällikkö. Anna
Strandell toimii hankkeen tutkijana ja on toteuttanut Asukasbarometri-kyselyn.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti