Kaarina Vartiainen & Anu Kotilainen
Selvitystyössä hyödynnettiin verkkopohjaista Harava-kyselytyökalua. Kyselyt
toteutettiin alueen asukkaille, virkistyskäyttäjille ja aluetta muuten
hyödyntäville sekä alueen poronhoitajille loppuvuodesta 2016. Kyselyiden avulla
haluttiin selvittää, miten poronhoito voitaisiin parhaalla mahdollisella
tavalla sovittaa yhteen alueen asutuksen ja virkistyskäytön kanssa. Kyselyssä
vastaajat saivat merkitä kartalle paikkoja, joissa on kohdannut poroja sekä
kertoa minkälaisia kohtaamiset olivat olleet.
Suhtautuminen poroihin
kielteisempää uusilla asuinalueilla
Kyselyihin tuli yhteensä noin sata vastausta, josta neljännes tuli
poronhoitajille suunnattuun kyselyyn. Asukkaille ja virkistyskäyttäjille
suunnatun kyselyn tuloksista ilmenee, että noin puolet vastaajista suhtautuu
neutraalisti porojen tulemiseen asuinalueille ja noin kymmenesosa pitää sitä
hyvänä tai erittäin hyvänä asiana. Loput, eli noin 40 % vastaajista pitää
porojen vierailuja asuinalueilla huonona tai erittäin huonona asiana.
Kiinnostavaa oli, että tuloksissa ilmeni asuinalueen ikään liittyviä eroja
pihaporojen esiintymisissä ja niihin suhtautumisissa: uusilla asuinalueilla
havaittiin enemmän pihaporoja kuin vanhoilla, ja porojen vierailuihin myös
suhtauduttiin kielteisemmin. Porot ovat tottuneet kulkemaan tiettyjä reittejä,
joten kun uusia asuinalueita syntyy, saattavat porot kulkea alueiden läpi.
Toisaalta myös uudet nurmikot ja istutukset houkuttelevat poroja vierailemaan
pihoilla. Parin vuoden jälkeen porojen vierailu alueilla yleensä vähenee.
Vastauksissa kerrotaan, että porot syövät nurmikkoa ja istutuksia pihoilta,
kaivavat ja kuopivat maata sekä ulostavat pihoille ja haittaavat liikennettä.
Uusilla asuinalueilla poroja myös pelätään enemmän ja niitä pidetään
häiritsevämpinä. Tätä voi selittää se, että vanhemmilla alueilla porovierailut
ovat yleensä vähäisempiä, ja toisaalta poroihin on jo totuttu. Vanhemmilla
asuinalueilla asuvat vastaajat näkevät porojen olevan myös osa Lapin luontoa ja
yksi matkailun vetovoimatekijöistä.
Ratkaisuja pihaporo-ongelmaan
Kyselyssä pyydettiin ideoita pihoille tulevien porojen vähentämiseksi.
Kyselyiden vastauksista aitaaminen nousi tärkeimmäksi toimenpiteeksi ja alueen
hyvä suunnittelu toiseksi tärkeimmäksi. Asukkaiden ja poronhoitajien
vastauksista nousi tärkeiksi toimenpiteiksi myös rakentajille suunnatun oppaan
laatiminen ja tiukempi kaavamääräysten käyttö.
Kaavoituksella voidaankin vaikuttaa merkittävästi porojen kulkureitteihin.
Porot pysyvät todennäköisemmin poissa asuinalueilta, jos uudet asuinalueet
kaavoitetaan vanhojen alueiden jatkeiksi. Jos sen sijaan asuinalueita
kaavoitetaan erillisiksi alueiksi, jatkavat porot todennäköisemmin läpikulkua
alueella.
Kyselyiden tuloksia hyödynnetään porojen aiheuttamien haittojen
vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi uusilla asuinalueilla. Kyselyiden
toteuttamisen jälkeen Rovaniemen rakennusvalvonta on ottanut käyttöön
Paliskuntain yhdistyksen rakentajalle laatiman ohjeen, joka liitetään
vakituisen asunnon rakennusluvan liitteeksi. Ohjeessa tiedotetaan rakentajia
siitä, että he ovat rakentamassa poronhoitoalueelle, jossa poroilla on oikeus
laiduntaa vapaana. Ohjeessa myös kerrotaan, ettei poroja tarvitse pelätä ja
neuvotaan miten tulee toimia, jos porot aiheuttavat vahinkoa.
Lisäksi kyselyiden tulokset osoittivat, että Paliskuntain yhdistyksen
porovahti -puhelimella on olemassa tarve, ja että sitä myös käytetään ja
pidetään erittäin tarpeellisena. Porovahti –puhelimeen voi soittaa, jos
havaitsee porojen aiheuttavan vahinkoa tai haittaa. Paliskuntain yhdistys on
päättänyt jatkaa porovahti-puhelimen päivystystä toistaiseksi.
Poroja taajama-alueella. (kuva: Jenni Kerola / Suomen ympäristökeskus) |
Selvitys on osa Poronhoidon paikkatiedot ja työkalut maankäytön suunnitteluun (TOKAT) -hanketta. Hankkeen yleistavoitteena on helpottaa kestäviin ja monitavoitteisiin maankäyttöratkaisuihin pääsemistä poronhoitoalueella sekä edistää eri elinkeinojen kestävää toimintaa ja toisiaan tukevaa rinnakkaiseloa huomioimalla porotalous ja sen maankäyttöön liittyvät tarpeet. Hanketta rahoittaa pääosin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR).
Kirjoittajat
työskentelevät Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa ja ovat
mukana TOKAT-hankkeessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti