tiistai 31. lokakuuta 2017

Liiteri-käyttäjien kokemuksia ja palvelun uutuuksia

Jenni Kerola & Hanna Nieminen

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Elinympäristön tietopalvelu Liiteri on ollut käytössä vuoden 2015 lopusta lähtien. Liiteriä käytetään monenlaisiin tarkoituksiin osana maankäytön, asumisen ja rakentamisen suunnittelua ja seurantaa. Palvelu tarjoaa erilaisia käyttömahdollisuuksia: osa tietosisällöstä on avointa, jota voi hyödyntää maksutta vieraana tai rekisteröityneenä käyttäjänä, mutta sopimusasiakkaat saavat käyttöönsä laajemmat tietoaineistot ja monenlaiset analyysityökalut. Liiterin sopimuskäyttäjäkuntaan kuuluu tällä hetkellä moninainen joukko erilaisia toimijoita, kuten kaupunkeja, maakuntien liittoja, ELY-keskuksia, valtion virastoja, korkeakouluja ja yrityksiä.

Suomen ympäristökeskuksen korkeakouluharjoittelija Jenni Kerola otti selvää, miten Liiterin sopimuskäyttäjät hyödyntävät palvelua työssään. Käyttäjäkokemuksia kerättiin yhteensä viideltä haastateltavalta eri organisaatioista: Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:sta, Uudenmaan liitosta, Sipoon kunnasta sekä suomalaisesta rakennusalan yrityksestä YIT:stä. Haastatteluissa keskusteltiin Liiterin käyttötarkoituksista, tärkeimmistä aineistoista sekä lopuksi pyydettiin kommentteja ja kehitysideoita palvelun ja aineistojen kehittämiseksi.

Liiterin käyttötarkoitukset vaihtelevat

Haastatelluissa organisaatioissa Liiteri-palvelua käytetään etenkin erilaisten potentiaalisten hankkeiden taustatietojen selvitystyössä. YIT:ssä ja ARA:ssa aineistoja hyödynnetään esimerkiksi uusien rakennuskohteiden suunnittelussa. YIT:ssä tutkitaan Liiterin avulla mm. alueiden yhdyskuntarakennetta ja palveluiden saavutettavuutta. ARA:ssa puolestaan Liiteri-palvelu toimii apuna hankevalinnoissa, kun pyritään mm. löytämään sijainteja, joissa uusien asuntojen käyttöaste ja palveluiden saatavuus voitaisiin pitkällä aikavälillä maksimoida. Lisäksi Liiteriä on käytetty ARA-asuntojen alueellisten keskittymien tunnistamiseen ja pysyvän rakennustunnuksen hakemiseen.

Päivittäistavarakauppojen sijainti ja saavutettavuus (Elinympäristön tietopalvelu Liiteri, 6.10.2017)

Rakennuskohteiden suunnittelun lisäksi Liiteriä hyödynnetään myös laajemmassa maankäytön suunnittelussa. Sipoon kunnassa Liiteri on tällä hetkellä apuna uuden strategian laadinnassa, ja Uudenmaan liitossa maakuntakaavoituksessa. Kaavan suunnitteluvaiheessa Liiteri-palvelu voi olla apuna maakunnan nykytilan ymmärtämisessä, ja tämän jälkeen puolestaan menneen kehityksen seurannassa.

Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Liiterissä (Elinympäristön tietopalvelu Liiteri, 6.10.2017)

Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän tietosisältö tärkein

Yhdeksi tärkeimmäksi Liiterin aineistoksi haastateltavat nostavat yhdyskuntarakennetta kuvaavien aineistojen (YKR) tietosisällön. YKR on yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa koottu yhdyskuntarakenteen eri ominaisuuksia kuvaava valtakunnallinen paikkatietoaineisto, josta löytyy tietoa mm. asumisesta, työpaikoista ja palveluista. Liiteri-palvelussa YKR-aineistojakelu on käytössä vain sopimusasiakkailla.

ARA:ssa hyödynnetään etenkin asumiseen, asuntoihin ja rakennuksiin liittyvä tietoaineistoja. Edellä mainittujen lisäksi YIT:ssä tärkeimpinä aineistoina pidetään palveluihin ja niiden saavutettavuuteen liittyviä karttatasoja sekä kulttuuriympäristöaineistoja. Sipoon kunnassa Liiteriä hyödynnetään mm. palvelurakenteen sekä työpaikkojen ja -matkojen tietoaineistojen osalta. Uudenmaan liitosta haastateltu suunnittelija nostaa kartta-aineistojen lisäksi tärkeimmiksi palvelun kattavat tilastot ja asemakaavojen seurantalomakkeiden tiedot. Jo tästä haastateltavien joukosta käy hyvin ilmi, miten kattava ja monipuolinen Liiterin tietosisältö on, ja miten eri asiakasryhmät voivat hyödyntää sitä mitä moninaisimpiin tietotarpeisiin.

Liiterin kehitystyö on jatkuvaa – uutuutena palvelupaketit

Liiterin tietoaineistoja päivitetään jatkuvasti, ja itse palvelun kehitystyö on jatkuvaa. Parasta palautetta palvelusta saadaan käyttäjiltä, ja haastatteluissa nousikin esiin tärkeitä pohdintoja Liiterin kehittämiseksi. Esimerkiksi usea haastateltava toivoi käyttöopastusta ja koulutusta – kuten teemoittaisia, lyhyitä webinaaritietoiskuja. Tähän asti Liiteri koulutuksia on järjestetty kohdennetusti vain tietyille käyttäjäryhmille, esimeriksi ELY-keskuksille ja maakuntien liitoille, ja laajempaan koulutuskysyntään pyritään vastaamaan.

Samaten Liiterin käytettävyyttä pyritään parantamaan mm. uusilla palvelupaketeilla. Palvelupaketit kokoavat erilaisten teemojen kartta- ja tilastoaineistoja valmiisiin aloitusnäkymiin käytön helpottamiseksi. Palvelupaketeilla on helppo tarkastella erilaisia ilmiöitä – sekä kartalla että tilastoina. Näitä paketteja on tällä hetkellä neljä erilaista: kulttuuriympäristö, vesihuollon suunnittelu, poronhoito ja ARA-asunnot. 

ARA-asunnot palvelupaketin tietosisältöä Liiterissä (Elinympäristön tietopalvelu Liiteri, 6.10.2017)
Haluaisitko hyödyntää Liiteriä omassa työssäsi tai opinnoissasi? Tai kiinnostavatko rakennetun ympäristön aineistot ihan muuten vain? Klikkaa tästä Liiteriin tai lue lisää, kuinka pääset sopimusasiakkaaksi ja muista Liiterin käyttömahdollisuuksista http://www.ymparisto.fi/liiteri

Lisätietoa:
Alueidenkäytön tietojärjestelmien neuvonta, Alu_tuki[at]ymparisto.fi. 

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa. Jenni Kerola toimii harjoittelijana ja Hanna Nieminen tutkijana Ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Nieminen vastaa yhdessä Kaarina Vartiaisen kanssa Elinympäristön tietopalvelu Liiterin viestinnästä ja markkinoinnista.  
  

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Yksin – vaan ei yksinäinen?

Emma Terämä ja Maija Tiitu

Valtioneuvoston kanslian rahoittama hanke Yksin osana elinkaarta (YSI) tutkii yksinasumista elinkaarinäkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksin elämistä tarkastellaan koko elämänkaaren ajalta, jolloin yksilön kannalta mukaan voi mahtua eri kestoisia jaksoja yksinasumista eri syistä.

Vuonna 2016 keskimäärin joka viides suomalainen asui yksin. Yksinasumisen yleisyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti iän mukaan. Kuva 1 kertoo tarinaa yksinasuvien suhteellisesta osuudesta ikäryhmittäin, vertaillen vuosia 2000 ja 2015. Tästä voi päätellä, mitä kussakin ikäluokassa on keskimäärin tapahtunut: yhä useampi nuorista parikymppisistä, keski-ikäisistä n. 50–60-vuotiaista sekä yli 85-vuotiaista asuu yksin. 70–85-vuotiaista keskimäärin hieman harvempi asuu yksin vuonna 2015 verrattuna samaan ikäryhmään vuonna 2000. Tämä saattaa liittyä siihen, että ikääntyneet ovat entistä terveempiä ja voivat näin asua esimerkiksi pariskuntana pitempään.

Erityisesti nuorten lisääntyvää yksinasumista voidaan selittää parantuneella varallisuudella: yhä useammalla on varaa asua yksin, eikä esimerkiksi soluasunnossa. Yhdistettynä korkeaan ensisynnyttäjien keski-ikään vaikuttaa siltä, etteivät nuoret aikuiset myöskään perusta perhettä, ja sitäkin kautta suhteellinen (ikäryhmän sisällä ajassa verrattu) yksinasuminen on voinut lisääntyä.


Kuva 1. Lähde: Rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR).

Lukumääriä vertailtaessa (kuva 2) pitää ottaa huomioon eri vuosina syntyneiden ikäluokkien koko. Suuri määrä yksinasuvia voi siis myös tarkoittaa, että ikäryhmä vain on suurempi, vaikka suhteessa yhtä moni kuin aiemmin asuu yksin. Kuva 1 kuitenkin kertoo, että nuorista aikuisista jopa joka kolmas ja alle 70-vuotiaissa keski-ikäisissä useampi kuin joka neljäs asuu yksin. Absoluuttiset määrät kertovat kuitenkin parhaiten esimerkiksi pienten asuntojen tarpeesta.

Kuva 2. Lähde: Rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR).

Kuvassa 3 tarkastellaan yksityiskohtaisemmin sukupuolten välisiä eroja. Siitä käy ilmi, että
25–54-vuotiaissa yksinasuvissa ovat miehet yliedustettuina, kun taas yli 65-vuotiaissa naiset. Keski-ikäisten yksinasuvien miesten enemmistöön saattaa vaikuttaa avioerojen lisääntyminen. Erotilanteessa lapset jäävät useammin asumaan äitinsä luo, jolloin tätä ei tilastoida yksinasuvaksi. Naisten korkeampi eliniänodote taas selittää vanhimpien ikäryhmien naisenemmistöä. Nuorimmissa sekä 55–64-vuotiaissa yksinasujissa sukupuolieroja ei juuri näy.


Kuva 3. Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot. Tilastokeskus.

Keskimäärin yksinasuminen on huomattavasti yleisempää kaupungissa kuin maaseudulla. Alueellisessa tarkastelussa (kuva 4) nähdään kuitenkin myös sukupuolieroja: naiset ovat yliedustettuina kaupunkimaisissa ympäristöissä. Kun kaupunkialueiden yksinasumista tarkastellaan iän mukaan, suurin ero naisten ja miesten välillä on keski-ikäisissä. Yksinasuvista 50
70-vuotiaista naisista 74 % asuu erilaisilla kaupunkialueilla, miehistä 63 %. Lisäksi kaupunkien yksinasuvat naiset asuvat useammin sisemmällä kaupunkialueella lähempänä kaupungin keskustaa kuin miehet.

Kuva 4. Lähteet: SYKE, Tilastokeskus, Karttakeskus.

Hankkeessa on jo tarkasteltu myös vuonna 2014 kerätyn Suomalaisten yksinäisyys -aineiston perusteella yksin asumisen suhdetta kokemukseen yksinäisyydestä.  Nämä kaksi ilmiötä eivät aina liity toisiinsa, kuten Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula on tutkimuksessa todennut: myös parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä.

Toukokuussa 2018 päättyvässä hankkeessa tullaan vielä arvioimaan talousnäkökulmaa niin verojen kuin etuuksienkin suhteen. Valmistumassa on myös kansainvälinen vertailu Suomen tilanteesta suhteessa Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Alankomaihin, erityisesti ratkaisulähtöisten yhteiskunnallisten toimien osalta.

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa. Emma Terämä on YSI-hankkeen vetäjä ja Maija Tiitu hankkeen tutkija.

perjantai 25. elokuuta 2017

VESPA yhdistää maankäytön ja vesihuollon suunnittelun Liiterissä

Sanna Vienonen

Suomen ympäristökeskuksessa on kehitetty karttapohjainen työkalu VESPA – Vesihuollon palvelupaketti, joka yhdistelee eri tietoaineistoja uudella tavalla. VESPAsta löytyy valmiita analyysejä sekä erilaisia tilastoja vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen tueksi. Se auttaa tarkastelemaan vesihuoltoverkoston laajentamisen perusteita haja-asutusalueilla mm. väestökehityksen, maaperän kaivettavuuden ja rakennuskustannusten näkökulmasta.

Lukuisien tekijöiden valossa vesihuoltoverkoston ja muun infrastruktuurin laajentaminen ja ylläpito haja-asutusalueilla ei välttämättä ole kaikkialla perusteltua. Väestö keskittyy tiettyihin kasvukeskuksiin ja taajamien lievealueille, julkisen talouden resurssit pienenevät, haja-asutusalueen väestö ikääntyy voimakkaasti ja korjausvelka kasvaa nykyisen verkoston osalta. Kuntien on syytä pohtia perusteellisesti laajentamisen ja ylläpidon kannattavuutta haja-asutusalueilla, sillä vesihuolto voidaan järjestää jatkossakin monin paikoin kiinteistökohtaisesti.

Infrastruktuurin laajentaminen ei välttämättä ole teknistaloudellisesti järkevää pidemmällä aikavälillä, vaikka kunnan taloudellinen tilanne sen sallisikin. Sellaisten kuntien haja-asutusalueilla, joilla muuttoliike tai väestön ikääntyminen näyttää ennusteiden mukaan vähentävän väestöä rajusti, jo nykyisen infrastruktuurin toiminnan ylläpidosta voi tulla haasteellista. Pitkät etäisyydet liittyjien välillä ja alhaiset käyttömäärät heikentävät talousveden laatua.

VESPAn oletusnäkymä: vesihuoltoverkoston potentiaalikuvaus, rakennukset ja pohjavesialueet

Uutta Liiterissä vesihuollon osalta 

Merkittävimpänä uutena aineistona VESPA (Vesihuollon palvelupaketti) tuo Liiteriin vesihuoltoverkoston potentiaalin (vähäinen/kohtalainen/suuri). Se on muodostettu asiantuntija-analyysinä maaperän kaivettavuuden, asuinrakennusten tiheyden ja verkoston keskimääräisten rakentamiskustannusten perusteella. Potentiaalitarkastelua sovellettaessa on syytä muistaa, että se antaa vain viitteitä vesihuollon suunnitteluun, ja perustuu tiettyihin laskennallisiin oletuksiin. Vesihuollon järjestämistä on pohdittava aina tapauskohtaisesti alueelliset tekijät (esim. ihmisten terveys, ympäristönsuojelu ja alueen kehitys) huomioon ottaen. Potentiaalitarkastelu voi toimia myös yhtenä objektiivisena perusteena kunnallisessa päätöksenteossa vesihuoltoverkoston laajentamistarpeita pohdittaessa. Näin on tehty jo esimerkiksi Porvoossa, joka toimi pilottialueena potentiaalitarkastelua kehitysvaiheessa.

Yksi lainsäädännön soveltamisen nykyhaasteista on ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun 100 metrin etäisyyden määrittely. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa on tuotettu viitteellinen 100 metrin vyöhykeaineisto sisävesistöille ja merenrannoille. Tällä etäisyydellä vesistöstä tai merestä, kuten myös pohjavesialueilla, jätevedenkäsittelyn vaatimukset ovat tiukemmat. Tämä VESPAssa oleva aineisto antaa suuntaa-antavan kuvauksen lain tarkoittamasta etäisyydestä, ja tapauskohtainen tarkastelu tuleekin tehdä maastossa.

Kirjoittaja työskentelee SYKEn Vesikeskuksessa vesihuollon kehittämisen parissa.

torstai 10. elokuuta 2017

Kaupunkien väestö ikääntyy ja ikääntyneet toivovat enemmän keskusta-asumista

Aliisa Priha, Ville Helminen & Anna Strandell

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2013–2017 tuoreessa "Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa "-raportissa tutkitaan paikkatietoaineistojen avulla ikääntyneiden sijoittumista erilaisiin asuntoihin ja erilaisille asuinalueille. Raportissa kiinnitetään huomiota myös muuttoliikkeeseen ja asukkaiden pysyvyyteen. Hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksista, eli ikääntymisen alueellisesta kuvasta kirjoitettiin Sateen varjolla-blogissa jo aiemmin täällä

Yksi raportin merkittävistä havainnoista on ikääntyneiden kaupungistuminen. Asuinalueiden ikääntymisen taustalla on tyypillisesti joko alueella asuvan väestön ikääntyminen tai alueelle suuntautuva ikääntyneiden muuttovoitto. Kaupunkialueiden ikääntymistä vauhdittavat molemmat edellä mainitut tekijät.

Ikääntyneiden muuttoalttius on keskimääräistä matalampi, joten merkittävä osa ikääntymisestä tapahtuu paikallaan ikääntymisen kautta. Paikallaan ikääntyminen tarkoittaa, että ikääntyvä jää asumaan aloilleen tuttuun asuinympäristöön ja asuntoon, jossa on asunut jo pidemmän aikaa. Ikääntyneiden vähäinen muuttoalttius ja paikallaan ikääntyminen näkyvät vanhimpien ikäluokkien pitkinä asumisaikoina samassa asunnossa. Suurten taajamien 75–84-vuotiaat ovat asuneet nykyisessä asunnossaan jo keskimäärin 23 vuotta ja nykyisellä asuinalueellaan peräti 28 vuotta.



Vuonna 2015 ikääntyneistä 63 prosenttia asui kaupungeissa tai niiden kehysalueella ja hankkeessa tehdyn ennakointilaskelman mukaan vuoteen 2040 mennessä osuus kasvaa 69 prosenttiin.  Suurten ikäluokkien kaupunkeihin keskittyneet asuinpaikat yhdessä matalan muuttoalttiuden kanssa ennakoivat sitä, että valtaosa ikääntymisestä tulee tapahtumaan kaupunkialueilla.

Alueiden välisen nettomuuton perusteella kaupunkimaiset asuinympäristöt vetävät ikääntyneitä puoleensa. Kaupunkialueilla ikääntyneet hakeutuvat useimmiten asumaan keskustan tai alakeskuksen jalankulkuvyöhykkeelle, jossa palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Yli 60 prosenttia ikääntyneiden muutoista kohdistuu kerrostaloasuntoihin.


Tuoreessa Asukasbarometrissa (2017) tehtiin mielenkiintoinen havainto ikääntyneiden asumistoiveista. Ikääntyneiden ihanneasumismuoto on nykyistä asumismuotoa jossain määrin pientalovaltaisempi, mutta nykyisessä elämäntilanteessa huomattavasti useampi asuisikin mieluiten kerrostalossa keskustassa. Ikääntymisen myötä fyysisen toimintakyvyn rajoitukset vaikeuttavat pientaloasumista kauempana keskuksista. Nykyinen elämäntilanne huomioiden keskustassa asuisi mieluiten 41 % suurten taajamien 65–74-vuotiaista, mikä on yli kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna. Jopa noin puolet suurten taajamien 75–84-vuotiaista asuisi mieluiten kaupungin keskustassa. Kerrostaloasumisen toiveet alkavat selvästi lisääntyä 60 ikävuoden jälkeen ja kerrostaloasuminen on ikääntyneillä toivotumpaa kuin missään muussa ikäryhmässä. Keskustamainen kerrostaloasuminen on huomattavasti toivotumpaa kuin lähiömäinen kerrostaloasuminen.



Asumistoiveiden perusteella näyttää siltä, että ikääntyneiden kaupungistuminen saattaa jopa kiihtyä tulevina vuosina. Keskusta-asumisen tarjonta ja hinta saattavat kuitenkin jossain määrin rajoittaa sitä, miten asumistoiveita on mahdollisuus toteuttaa. Eri sukupolvien asumistottumukset ja -toiveet eroavat toisistaan, eikä nykyisten ja tulevien ikääntyvien voida olettaa toimivan täsmälleen samoin kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Kaupunkien tulevaan ikääntymiskehitykseen vaikuttaa muun muassa se, ovatko ikääntyneet tulevaisuudessa aiempia sukupolvia valmiimpia muuttamaan iän karttuessa sopivampaan asuntoon tai ovatko he vaativampia esimerkiksi asuinympäristön laadun ja palveluiden suhteen.

Riippumatta siitä, kasvaako ikääntyneiden muuttoalttius nykyisestä vai ei, tulee kaupunkiseutujen ikääntyminen luomaan paineen ikääntyneille sopivien, hyvin saavutettavien ja esteettömien asuinympäristöjen kehittämiselle. "Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa "-raportissa esitellyt eri mittakaavatason tarkastelut tarjoavat arvokasta, alueiden erityispiirteitä koskevaa tietoa, jota voidaan hyödyntää etsittäessä toimivia ratkaisuja ikääntyneiden asumispalvelujen järjestämiseksi.

Havainnot käyvät ilmi ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2013–2017 ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toteuttamasta tuoreesta "Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa "-raportista. Hankkeen tuloksiin voit tutustua tarkemmin hankkeen nettisivulla.

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa. Aliisa Priha on korkeakouluharjoittelijana mukana Ikääntyneet yhdyskuntarakenteessa -hankkeessa. Ville Helminen on hankkeen projektipäällikkö. Anna Strandell toimii hankkeen tutkijana ja on toteuttanut Asukasbarometri-kyselyn.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Pihoilla vierailevat porot yleisempiä uusilla asuinalueilla

Kaarina Vartiainen & Anu Kotilainen

Suomen ympäristökeskus selvitti yhdessä Rovaniemen kaupungin ja Paliskuntain yhdistyksen kanssa kokemuksia pihaporoista ja porokohtaamisista Rovaniemen Paavalniemi-Pöyliövaara ja Pöykkölä-Ounasrinne -alueilla. Alueet ovat merkittäviä niin poronhoidon kuin virkistyskäytönkin näkökulmasta. Lisäksi alueella on sekä vakituista että vapaa-ajan asutusta.

Selvitystyössä hyödynnettiin verkkopohjaista Harava-kyselytyökalua. Kyselyt toteutettiin alueen asukkaille, virkistyskäyttäjille ja aluetta muuten hyödyntäville sekä alueen poronhoitajille loppuvuodesta 2016. Kyselyiden avulla haluttiin selvittää, miten poronhoito voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla sovittaa yhteen alueen asutuksen ja virkistyskäytön kanssa. Kyselyssä vastaajat saivat merkitä kartalle paikkoja, joissa on kohdannut poroja sekä kertoa minkälaisia kohtaamiset olivat olleet.

Suhtautuminen poroihin kielteisempää uusilla asuinalueilla

Kyselyihin tuli yhteensä noin sata vastausta, josta neljännes tuli poronhoitajille suunnattuun kyselyyn. Asukkaille ja virkistyskäyttäjille suunnatun kyselyn tuloksista ilmenee, että noin puolet vastaajista suhtautuu neutraalisti porojen tulemiseen asuinalueille ja noin kymmenesosa pitää sitä hyvänä tai erittäin hyvänä asiana. Loput, eli noin 40 % vastaajista pitää porojen vierailuja asuinalueilla huonona tai erittäin huonona asiana.

Kiinnostavaa oli, että tuloksissa ilmeni asuinalueen ikään liittyviä eroja pihaporojen esiintymisissä ja niihin suhtautumisissa: uusilla asuinalueilla havaittiin enemmän pihaporoja kuin vanhoilla, ja porojen vierailuihin myös suhtauduttiin kielteisemmin. Porot ovat tottuneet kulkemaan tiettyjä reittejä, joten kun uusia asuinalueita syntyy, saattavat porot kulkea alueiden läpi. Toisaalta myös uudet nurmikot ja istutukset houkuttelevat poroja vierailemaan pihoilla. Parin vuoden jälkeen porojen vierailu alueilla yleensä vähenee.

Vastauksissa kerrotaan, että porot syövät nurmikkoa ja istutuksia pihoilta, kaivavat ja kuopivat maata sekä ulostavat pihoille ja haittaavat liikennettä. Uusilla asuinalueilla poroja myös pelätään enemmän ja niitä pidetään häiritsevämpinä. Tätä voi selittää se, että vanhemmilla alueilla porovierailut ovat yleensä vähäisempiä, ja toisaalta poroihin on jo totuttu. Vanhemmilla asuinalueilla asuvat vastaajat näkevät porojen olevan myös osa Lapin luontoa ja yksi matkailun vetovoimatekijöistä.

Kyselyn vastaajien merkitsemät porokohtaamiset (ruskealla) sijoittuvat pääosin uusille asuinalueille. Uudet, vuosien 2010–2015 välillä valmistuneet, rakennukset on merkitty kartalle keltaisella, vanhempi rakennuskanta harmaalla. Kuvassa on esimerkkinä yksi kyselyn kohdealueista, Pöykkölän alue.

Ratkaisuja pihaporo-ongelmaan

Kyselyssä pyydettiin ideoita pihoille tulevien porojen vähentämiseksi. Kyselyiden vastauksista aitaaminen nousi tärkeimmäksi toimenpiteeksi ja alueen hyvä suunnittelu toiseksi tärkeimmäksi. Asukkaiden ja poronhoitajien vastauksista nousi tärkeiksi toimenpiteiksi myös rakentajille suunnatun oppaan laatiminen ja tiukempi kaavamääräysten käyttö. 

Kaavoituksella voidaankin vaikuttaa merkittävästi porojen kulkureitteihin. Porot pysyvät todennäköisemmin poissa asuinalueilta, jos uudet asuinalueet kaavoitetaan vanhojen alueiden jatkeiksi. Jos sen sijaan asuinalueita kaavoitetaan erillisiksi alueiksi, jatkavat porot todennäköisemmin läpikulkua alueella.

Kyselyiden tuloksia hyödynnetään porojen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi uusilla asuinalueilla. Kyselyiden toteuttamisen jälkeen Rovaniemen rakennusvalvonta on ottanut käyttöön Paliskuntain yhdistyksen rakentajalle laatiman ohjeen, joka liitetään vakituisen asunnon rakennusluvan liitteeksi. Ohjeessa tiedotetaan rakentajia siitä, että he ovat rakentamassa poronhoitoalueelle, jossa poroilla on oikeus laiduntaa vapaana. Ohjeessa myös kerrotaan, ettei poroja tarvitse pelätä ja neuvotaan miten tulee toimia, jos porot aiheuttavat vahinkoa.

Lisäksi kyselyiden tulokset osoittivat, että Paliskuntain yhdistyksen porovahti -puhelimella on olemassa tarve, ja että sitä myös käytetään ja pidetään erittäin tarpeellisena. Porovahti –puhelimeen voi soittaa, jos havaitsee porojen aiheuttavan vahinkoa tai haittaa. Paliskuntain yhdistys on päättänyt jatkaa porovahti-puhelimen päivystystä toistaiseksi.

Poroja taajama-alueella. (kuva: Jenni Kerola / Suomen ympäristökeskus)

Selvitys on osa Poronhoidon paikkatiedot ja työkalut maankäytön suunnitteluun (TOKAT) -hanketta. Hankkeen yleistavoitteena on helpottaa kestäviin ja monitavoitteisiin maankäyttöratkaisuihin pääsemistä poronhoitoalueella sekä edistää eri elinkeinojen kestävää toimintaa ja toisiaan tukevaa rinnakkaiseloa huomioimalla porotalous ja sen maankäyttöön liittyvät tarpeet. Hanketta rahoittaa pääosin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). 

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa ja ovat mukana TOKAT-hankkeessa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Monipuolisia tilastoja paliskunnista nyt saatavilla Liiteristä


Anu Kotilainen

Elinympäristön tietopalvelu Liiterin on lisätty uusi tilastoteema Poronhoito, jossa on tarjolla poronhoitoon liittyviä tilastoja paliskunnittain. Tilastot ovat Paliskuntain yhdistyksen kokoamia ja ne julkaistaan vuosittain Poromies -lehdessä. Lisäksi Liiterin tilastoihin on lisätty uusi aluejako paliskunnat, joka mahdollistaa muidenkin teemojen tilastojen laskemisen paliskunnittain. Uudet paliskuntakohtaiset tilastot toimivat poronhoidon ja muiden maankäyttömuotojen yhteensovittamisen tukena.

Paliskuntakohtaisten tilastojen lisääminen on toteutettu osana Poronhoidonpaikkatiedot ja työkalut maankäytön suunnitteluun (TOKAT) -hanketta. Hankkeen yleistavoitteena on helpottaa kestäviin ja monitavoitteisiin maankäyttöratkaisuihin pääsemistä poronhoitoalueella sekä edistää eri elinkeinojen kestävää toimintaa ja toisiaan tukevaa rinnakkaiseloa huomioimalla porotalous ja sen maankäyttöön liittyvät tarpeet. Liiterin uudet paliskuntakohtaiset tilastot tukevat erittäin hyvin tämän tavoitteen toteutumista.

Mitä nämä uudet paliskuntakohtaiset tilastot oikein ovat ja miten ne toimivat?

Liiteriin uusi Poronhoito -teema sisältää tilastoja muun muassa paliskuntien poronomistajien ja porojen määristä, poro-onnettomuuksista ja petojen aiheuttamista tuhoista. Poronhoitoon liittyvät tilastot löytyvät vasemman reunan valikosta Tilastot > Valitse tilastot > Poronhoito. Yhden tai useamman tilaston valitsemisen jälkeen painetaan Laske, jolloin tilastot ja teemakartta ilmestyvät näytölle (kuva 1). Keltainen ruutu osoittaa mistä tilastosta teemakartta on tehty. Teemakartan selite löytyy näytön oikeasta alakulmasta.

Poronomistajien määrä paliskunnittain.

Näkymään voi valita kerralla myös useamman tilaston tai useamman vuoden samasta tilastosta. Tilaston uusin vuosi on oletuksena valittuna. Tilaston vuoden voi vaihtaa Valitse vuosi -painikkeesta. Tilastosta saa lisätietoja tilaston nimen perässä olevasta i-napista.

Liiterissä voi laskea myös muiden teemojen tilastoja paliskunnittain. Paliskunnittain voidaan tarkastella esimerkiksi väestön, kesämökkien tai työpaikkojen määrää. Sopimuskäyttäjille on tarjolla paljon enemmän tilastoja ja toimintoja kuin muille käyttäjille. Suurin osa Liiterin tilastoista on laskettu 250m x 250m ruuduille, mikä mahdollistaa tilastojen kuntarajoista riippumattoman laskennan. Paliskunnittaiset tiedot lasketaan niistä ruuduista, joiden keskipiste osuu paliskunnan rajojen sisäpuolelle.

Tarkastellaan esimerkiksi työpaikkojen määrää paliskunnittain. Valitaan ensin kohdasta Valitse esitystaso vaihtoehto paliskunnittain. Seuraavaksi valitaan kohdasta Valitse tilastot vaihtoehto Työpaikat ja työssäkäynti ja sen alta Työpaikkojen määrä ja painetaan Laske. Näyttöön ilmestyy työpaikkojen määrä paliskunnittain tilastona ja teemakarttana (kuva 2). Teemakartan voi tallentaa ja tulostaa Tulosta teemakartta -painikkeesta. Jos tilaston arvoja haluaa käsitellä itse, voi ne tuoda suoraan exceliin Lataa tiedostona -painikkeesta.
 
Työpaikkojen määrä paliskunnittain.

Paliskuntakohtaisia tilastoja ei ole aikaisemmin ollut yhtä helposti saatavilla, eikä yhteen paikkaan koottuna. Tästä Liiterin uudesta ominaisuudesta on suuresti hyötyä hyvin laajalle joukolle poronhoitoalueen toimijoita. Tilastoja ja niistä näytettäviä teemakarttoja voivat hyödyntää jatkossa niin paliskunnat, maankäytön suunnittelijat kuin tutkijatkin. Paliskunnittaiset tilastot ovat kaikkien käytettävissä Liiterissä.  

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa ja on mukana TOKAT-hankkeessa.