Erilaisten aineistojen yhdistäminen – laadullinen paikkatieto apuna merialuesuunnittelussa

Mirva Talusén ja Tiina Jääskeläinen

Ihmiset käyttävät merialueita eri tarkoituksiin, ja käyttö on vilkasta etenkin suurien kaupunkien edustalla. Merialueiden käytön suunnittelu ei kuitenkaan ole yhtä koordinoitua kuin maankäytön suunnittelu, eikä merialueen käyttäjien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen ole vielä syntynyt käytäntöjä. Merialuesuunnittelua tukevia työkaluja tarvitaan, jotta käytön suunnittelussa voidaan ottaa paremmin huomioon herkät meriekosysteemit, kuten vedenalainen luonto, merelle tyypillisten fysiologisten ominaisuuksien tarjoamat mahdollisuudet ihmistoiminnoille, eri toimintojen tarpeet sekä merellä olevien käyttömuotojen haavoittuvuus ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

EU hyväksyi heinäkuussa 2014 direktiivin merialuesuunnittelusta, joka velvoittaa jäsenvaltioita laatimaan omat merialuesuunnitelmansa. Suunnittelun aluetaso jätetään päätettäväksi jäsenvaltioille. Merialuesuunnittelua on toteutettu entistä laajemmin jo Pohjanlahdella ja Kymenlaaksossa. Lisäksi Uudenmaan liiton maakuntakaavassa merialueesta kerättiin meriaiheista paikkatietoa, jota hyödynnetään sen 4. vaihemaakuntakaavan tausta-aineistona. Helsingin yleiskaavaprosessissa merellisyys nostettiin yhdeksi seitsemästä läpileikkaavasta yleiskaavateemasta. Suomen ympäristökeskus tarkasteli merialueen käyttöä ja suunnittelua Suomen Akatemian rahoittamassa Ilmastonmuutoksen vaikutus merialuesuunnitteluun (MARISPLAN) -hankkeen yhteiskunnallisessa osuudessa. Koska merialueen käyttö on erityisen vilkasta suurten kaupunkien edustalla, valittiin Helsingin merialue tarkemman tarkastelun kohteeksi.

Merialueen perinteistä suunnittelua on kritisoitu teknisestä painotuksesta, joka ei ota kattavasti huomioon veden dynaamisia ominaisuuksia tai alueen käyttäjien näkökulmia (Jay 2012). Tarkastelussa keskityttiin tämän vuoksi täydentämään jo kerättyä ja olemassa olevaa paikkatietoa merialueen ihmistoiminnoista, kuten laiva- ja veneväyliä, satamia, luonnonsuojelualueita, osallistavalla paikkatiedolla. Haastateltaviksi toiminnoiksi valittiin meriliikenteen, veneilyn, kalastuksen, melonnan, vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun ja maanpuolustuksen edustajia sekä Helsingin ympäristökeskuksen luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun, Helsingin liikuntaviraston merellisen osaston ja Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston työntekijöitä.

Haastatteluja toteutettiin yhteensä 17, joista yksi haastattelu oli parihaastattelu. Yhdessä haastattelussa oli neljä osallistujaa ja siinä ei tehty paikkatietomerkintöjä. Alustaksi valittiin Harava. Haastateltuja pyydettiin merkkaamaan kartalle heidän toiminnalleen tärkeitä kohteita nyt, kohteita, joissa on eniten muita toimintoja, ristiriitoja tai synergioita sekä kohteita, jonne toiminta pyrkii levittäytymään tai poistumaan. Haastattelut myös nauhoitettiin, koska paikkamerkintöjen ohessa kohteista ja niihin liittyvistä asioista kysyttiin samalla tarkempaa tietoa.

Haastatteluiden jälkeen paikkatietoaineisto käsiteltiin poistamalla aineistosta virheelliset merkinnät, yhdistelemällä kunkin toiminnan paikkatiedot yhteen sekä litteroimalla haastattelunauhat. Litterointien perusteella voitiin tarvittaessa myös täydentää paikkatietoihin olennaisia tekstejä, joita haastateltavalta jäi kirjaamatta. Haastattelulitteroinnit puolestaan luokiteltiin NVivo-ohjelmalla sekä paikkoihin että hankkeen sisällön mukaisiin teemoihin. Aineistoa käsiteltäessä litteroinnit ja paikkatietomerkinnät tuli siis käsitellä erikseen. Seuraavassa vaiheessa paikkatietomerkintöjä ja luokiteltua litterointiaineistoa voitiin ryhtyä analysoimaan yhtä aikaa. Oman mausteensa soppaan toivat vielä haastateltavilta saadut kirjalliset materiaalit, joissa monissa esiteltiin toimintaa merialueella tekstuaalisesti tai paikkatietona, muttei digitalisoituna paikkatietona, jota olisi voitu suoraan lisätä olemassa oleviin paikkatietoihin. Paikkatiedoilla myöhemmin täydennettiin hankkeen alussa kerättyjä tietoja ihmistoiminnoista, joita käytettiin hyödyksi esimerkiksi ihmispainemallinnukseen. 

Esimerkkejä merialueen toiminnoille tärkeistä alueista tulevaisuudessa osallistavan laadullisen paikkatiedon avulla. (n=21 haastateltavaa)

Osallistavan paikkatiedon hyödyntäminen osoittautui tarpeelliseksi, mutta toisaalta myös työlääksi. Menetelmän suurin etu oli, että sen avulla saatiin ajankohtaista tietoa juuri sen hetken käyttötarpeista, eri vuodenaikojen, viikonpäivien ja vuorokaudenaikojen välisestä vaihtelusta, kunkin toiminnan tulevaisuuden kehityksestä sekä toimintojen vuorovaikutussuhteista. Tieto vahvisti näkemystä siitä, että useat toiminnot eivät sulje toisiaan pois merialueella. Tiedon avulla voidaan esimerkiksi välttyä tekemästä rajattuja vyöhykkeitä toiminnoille, joilla yhteiskäyttö on mahdollista. Analyysi nosti myös esille, että merialuetta kuvaava tieto on hajanaisesti koordinoitu ja tietoa olisi hyvä koota merialueen käyttöä suunnittelevien hyödynnettäväksi.

Osallistavan paikkatiedon keruuseen merialuesuunnittelussa liittyi teknisiä, kartan tarkkuuteen liittyviä, käyttäjäkokemukseen, tutkimusetiikkaan sekä kerätyn aineiston yhteismitallisuuteen liittyviä näkökulmia, jotka on hyvä ottaa huomioon menetelmää käytettäessä. Ensiksi, Harava-työkalu, kuten monet muutkin osallistavan paikkatiedon keruuseen suunnitellut ohjelmat, ovat vielä kehityksen alla. Alusta usein jumittui tai lisäsi tietoa itsekseen haastateltavan tekemättä mitään. Toiseksi, käytössä ollut taustakartta ei palvellut riittävän hyvin merialueen ominaisuuksia. Suurin osa haastateltavista oli tottunut tarkkojen merikarttojen käyttöön, mutta alustasta puuttuivat haastateltavien usein käyttämien kohteiden, kuten saarten, nimiä. Haastatteluissa esille nousi myös muissa paikkatiedon keruussa oleelliset ongelmat haastateltavien erilaisten käyttökokemusten välillä. Osa oli hyvinkin tottunut sähköiseen kartta-alustaan ja lisäili nopeasti kohteita, osa saattoi kokea merkintöjen lisäämisen kiusalliseksi. Paikkamerkintöjä voidaan myös kieltäytyä lisäämästä, koska muut kohteet pelätään tulkittavan vähemmän tärkeäksi.

Laadullisten paikkatietomerkintöjen käytössä tulee siis määrällistä tietoa herkemmin esille tutkimuseettisiä kysymyksiä merkintöjen käytöstä. Tämän takia on tärkeää pitää mielessä, että laadullista paikkatietoa esitettäessä kyseessä on esimerkkejä merkityistä kohteista. Ideaalitilanteessa haastateltavat pääsisivät täydentämään ja tarkentamaan merkitsemiään kohteita. Tässä hankkeessa esitettyjä karttoja haastateltavat eivät päässeet korjaamaan. Esitettyjä karttoja tulee sen vuoksi käsitellä esimerkkeinä ja testinä menetelmästä, jollaista voisi käyttää laajemmin merialueen käytön suunnittelussa ottaen huomioon kehitysehdotuksemme.

Viimeinen haasteemme liittyi laadullisen paikkatiedon yhteismitallisuuteen. Aineiston kertyminen eri muodossa toi haasteita tasapuolisen analyysin tekemiseen ja jäikin siltä osin opiksi ja kehitettäväksi näkökulmaksi. Koska haastattelujen kulku ja haastateltavien merkkaamien kohteiden tärkeys, koko ja määrä vaihtelivat suuresti eri henkilöiden välillä, paikkatieto ei kuvaa kyseisen toiminnan kaikkia tarpeita, vaan haastatteluhetkellä mielessä olleita kohteita. Tietoa tulee täydentää muilla aineistoilla. Edelleen kehiteltynä menetelmä palvelee muita vastaavia hankkeita, joissa on tarvetta kokonaisvaltaiselle käsitykselle eri käyttäjäryhmien tarpeista. Menetelmä on erityisen hyvä käytettäväksi ns. hot spot eli ruuhkaisilla alueilla, joihin kohdistuu eri toimintojen odotuksia ja joista tarvitaan ajankohtaista tai tulevaisuuden suunnittelun tarpeisiin olevaa tietoa.

Muistilistaa laadullisen paikkatiedon keräämiseen: 

1. Jos alusta toimii verkon kautta, onhan verkko riittävän nopea?

2. Onko eri sivujen tai välilehtien välillä riittävän nopea liikkua?

3. Onhan alusta muotoiltu siten, että se soveltuu erilaisiin tilanteisiin ja haastateltavan on helppo lisätä siihen omia näkökulmiaan?

4. Opettele käyttämään alustaa siten, että osaat neuvoa haastateltavaa sen käytössä.

5. Varaudu erilaisiin haastattelutilanteisiin. Mikäli haastateltava ei halua merkata kohteita, varaudu kysymään tietoa muutoin.

6. Anna haastateltavalle mahdollisuus täydentää paikkatietoja.

7. Muista varata aikaa erityyppisten aineistojen yhdistelyyn.

8. Mikäli eri merkinnät eivät ole mielestäsi yhteismitallisia tai ne ovat esimerkinomaisia, muista mainita siitä ja täydentää tuloksia tekstissä.

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa. Jääskeläinen toimii tutkijana Marisplan-hankkeessa ja Talusén toimi tutkimussihteerinä vuodenvaihteeseen saakka.

 

Lähteet:

Jay, 2012. Jay, S. 2012. Marine Space: Manoeuvring Towards a Relational Understanding. Journal of Environmental Policy & Planning, 14:1, 81-96.

MARISPLAN-hankkeessa toteutetut haastattelut