Visiot kaupunkisuunnittelua ohjaamassa

Suvi Tuiskunen

Kaupunginosavisioiden laatiminen on yleistynyt 2000-luvun aikana. Ilmiö näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa jokainen isompi uudisalue – kuten  Jätkäsaari, Kivistö, Finnoo – rakentuu omien erityisten strategioidensa pohjalta. Osittain visioinnissa on kyse alueen imagon rakentamisesta, mutta lähtökohtaisesti visiointivaiheessa määritellyillä strategisen tason tavoitteilla pyritään vaikuttamaan siihen, millaista fyysistä, toiminnallista ja sosiaalista ympäristöä alueelle tavoitellaan. Kuitenkaan vision todellinen merkitys ei ole kovin selkeä, eivätkä visiot kovin usein yllä toteutukseen saati käytäntöön asti.

Tutkin pro gradu –työssäni vision vaikutuksia alueen kehittämiseen. Tutkielmani tapauksena on Espoon Suurpelto, jonka visio luotiin 2000-luvun alussa. Tutkimukseeni haastattelin eri sidosryhmien toimijoita, jotka olivat olleet mukana prosessin eri vaiheissa visioinnista nykyhetkeen. Tavoitteena oli selvittää, miten visio on luotu, millaisin keinoin sen toteutumista on pyritty edistämään sekä millaisin tavoin vision voidaan nähdä ulottuneen käytännön toteutukseen.

Havaitsin tutkimuksessani, että visiolla voidaan jossain määrin vaikuttaa siihen, millaiset fyysiset puitteet alueelle muodostuvat. Vision ohjausvaikutus on kuitenkin nolla, jos tavoitteita ei saada siirrettyä kaavamääräyksiksi tai muihin toimijoita sitoviin asiakirjoihin. Ketju koko alueen visiosta yksittäiseen rakennushankkeeseen on niin pitkä sekä ajallisesti että toimijoiden lukumäärän osalta, että uhka vision hukkumiseen matkan varrelle on suuri. Kuten Suurpellonkin tapauksessa ilmeni, toteuttamisvaiheessa vain määräykset merkitsevät. Näin ollen kaavan lisäksi kehittämissuunnitelmamenettely sekä maankäyttösopimuksen liitteeksi asetettu kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma ohjasivat toteuttamista kohti visiota.

Visioinnin hyötynä pidetään sitä, että visioitavaa aluetta tarkastellaan maankäytön suunnitelmaa laajempana kokonaisuutena. Visioitaessa tavoitteet on hyvä asettaa korkealle. Konservatiivisella rakennusalalla visioita tarvitaan ennen kaikkea uuden synnyttämiseksi ja kehittämiseksi –visiot voivat siis olla keino aiheuttaa painetta tehdä kokeiluja, joista voi syntyä uusia toimintamalleja. Lisäksi visiota voidaan oleellisesti hyödyntää markkinoinnissa ja alueen brändäyksessä, mutta näiden onnistumiseksi vision tulee olla vahva ja lupaukset tulee myös lunastaa. Pitkäaikaisia visioita tehtäessä ongelmana voi kuitenkin olla kriteerien ja toiveiden muuttuminen ajan kuluessa. Vielä suurempi haaste voi syntyä toimintaympäristön muutoksista, jotka voivat tehdä tavoitteista mahdottomia saavuttaa. Jos lupauksia ei pystytä lunastamaan, vision uskottavuus kärsii.

Vasta alueen käyttöönotto, eli asukkaiden muuttaminen ja muiden toimijoiden tulo alueelle paljastaa, kuinka hyvin visiointivaiheessa luodut tavoitteet toteutuvat. Visioissa yleensä tarkastellaan kokonaisuutta myös toiminnalliselta kannalta, mutta painotus on kuitenkin fyysisen ympäristön luomisessa, jolla pyritään mahdollistamaan käyttäjien erilaiset toiminnot. Jos elinikäisen oppimisen tavoitetta toteutetaan rakentamalla koulu, on kyse vasta siitä, että alueelle luodaan sellaiset fyysiset puitteet, jossa elinikäinen oppiminen voi mahdollisesti toteutua. Koulurakennus ei suinkaan määrää sitä, millaisia toimintoja kouluun tulee eikä myöskään sitä, ovatko koulun käyttäjät kiinnostuneet omassa toiminnassaan elinikäisestä oppimisesta. Suurpellossa kouluhanke on viety läpi useiden sidosryhmien yhteistyönä, jonka kautta on kehitetty uudenlaista yhteisöllistä koulukonseptia. Näin vision tavoitteiden sisällön toteutumista on pyritty edistämään.

Kouluprojektin lisäksi mielenkiintoista on ollut alueen sosiaalisen ympäristön kehittyminen. Sosiaalisen toiminnan moottoreina ovat aluksi toimineet Suurpelto-projekti, alueen markkinointiyhtiö sekä erilaiset hankkeet. Pitkäjänteisen käyttöönottovaiheen osallistamisen kautta asukkaisiin on saatu luotua kontakteja, ja muutamat asukkaat ovat aktivoituneet kokeilemaan alueella erilaisia pienimuotoisia palveluja, kuten pop up –kahvilaa ja ryhmäliikuntaa. Asukkaat ovat perustaneet asukasyhdistyksen, joka järjestää tapahtumia ja osallistuu nykyisin silloin tällöin mm. markkinointiryhmän kokouksiin. Yhteisön muodostumisen tukemista voidaan toki kritisoida sen ylhäältä ohjaavuudesta, mutta kuitenkin se voi ajan kuluessa muodostua aidosti asukaslähtöiseksi, kuten Suurpellossa vaikuttaa tapahtuneen. Asukasyhdistys on määritellyt alueelle kehittämistavoitteet – itselleen tärkeät arvot – ja näin ollen sen voidaan sanoa ottaneen roolin myös alueen visioprosessissa.

Visiot voivat siis vaikuttaa rakennetun ympäristön toteuttamiseen ohjaamalla ja sitouttamalla toteuttajia. Lisäksi ne voivat olla markkinointikeinoja, joilla pyritään houkuttelemaan alueelle sopivaa toimintaa ja ihmisiä, jotka mahdollisesti jakavat vision arvot. Visio, kuten ei myöskään kaava, synnytä itsestään alueelle palveluita tai visiossa mainittuja arvoja. Visio voi kuitenkin olla työkalu, jonka avulla tavoitteiden toteuttaminen voidaan ulottaa alueen asuttamisvaiheeseen saakka. Tässä oleellista on asukkaiden osallistuminen, jota voidaan edistää rohkaisemalla asukkaita heti alusta alkaen kehittämään aluettaan. Vision luominen vie paljon resursseja, ja jottei se olisi turhaa, visioprosessin ei tulisi päättyä siinä vaiheessa, kun alueen toteuttaminen alkaa. Visio voidaan – ja on oikeastaan tärkeäkin – nähdä sekä ylhäältä ohjaavana tulevaisuuskuvana että prosessina, joka kehittyy ja muotoutuu matkan varrella.

Kirjoittaja viimeistelee ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintojaan Tampereen yliopistossa.