Haravasta tukea Koivulinnan alueen suunnitteluun Paimiossa?

Juha Suominen

Paimion kaupunki osallistui Harava-kyselypalvelun pilotointiin vuoden 2013 aikana. Paimion osalta kyselypalvelu suunnattiin uuden mahdollisen asuinalueen suunnitteluun liittyviin kysymyksiin. Aikaisemmin oli jo tiedossa, että tontin ostajilla olisi kiinnostusta ostaa suurempia tontteja kuin kaupungilla oli silloin tarjolla. Harava-kyselyn kautta oli tarkoitus selvittää yksityiskohtaisesti muun muassa tontteihin, rakentamiseen, lämmitysmuotoon liittyviä kysymyksiä.

Suunnittelualue oli laajuudeltaan noin 20 hehtaaria, josta puolet on kaupungin ja puolet yksityisen omistuksessa. Matkaa keskustaan alueelta oli noin 1,5 kilometriä. Alue oli kaavoittamaton, mutta sen ympärillä oli jo olemassa olevaa rakennuskantaa. Lisäksi kaikki infrastruktuuri oli jo olemassa alueen välittömässä läheisyydessä.

Koivulinnan suunnittelualue.

Harava-kyselyn avautuessa siitä tiedotettiin paikallislehdessä ja kaupungin www-sivuilla. Kyselyn loppuvaiheessa tehtiin uusi tiedottamiskierros. Mitään varsinaista yleisöesittelyä kyselystä ei järjestetty.

Kyselyyn vastauksia tuli 42 kappaletta, joista kahdeksassa oli vastattu kaikkiin kysymyksiin. Vastausprosentin alhaisuudesta johtuen ei pystytty varsinaisesti selvittämään, mikä esimerkiksi olisi sopiva tonttikoko alueella.  Jatkotyöskentelyn tueksi alueelle tehtiin opinnäytetyönä vielä energiaselvitys.

Koivulinnan alueen suunnittelu siirrettiin tulevaisuuden hankkeeksi.

Kuluvan vuoden aikana kuitenkin alueen suunnittelu on siirtynyt tulevaisuuden hankkeeksi. Viime aikoina kaupungissa on ollut vireillä useita asemakaavan muutoksia eikä yhtään täysin uutta asemakaavahanketta. Tällä hetkellä rakentamisessa eletään hiljaista aikaa, mikä näkyy myös kaupungin tonttivarannossa. Yleensä kaupungilla on tarjottavana noin 20 vapaata tonttia, mutta tätä kirjoittaessa niitä on jopa 35. 

Kaiken kaikkiaan Harava-kyselypalvelu pilottihanke oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen toteuttaa, vaikka Paimion osalta alue ei ole edennyt ideasuunnittelua pidemmäksi ainakaan vielä.  Jatkossa, jos vastaavanlainen kysely tulee tarpeelliseksi, pitää huolehtia siitä, että asiasta tiedotetaan riittävästi ja mahdollisesti myös pidetään yleisötilaisuus.

Kirjoittaja toimii Paimion kaupungilla kaavoitusinsinöörinä.

Hyöty irti rakennustiedoista aineistoja yhdistämällä

Satu Vesala ja Kari Oinonen

Maailma on tietoa pullollaan, mutta miten olemassa olevasta tiedosta saataisiin enemmän hyötyä? Aineistojen avaaminen laajempaan käyttöön on yksi tapa, mutta myös yhdistämällä aineistoja keskenään voidaan päästä lopputulokseen, joka on enemmän kuin osiensa summa. Yhdistämällä esimerkiksi rekisteri-, tilasto- tai paikkatietoja useasta lähteestä voidaan lopputuloksesta löytää aivan uusia näkökulmia.

Tietojen yhdistämistä haittaa usein se, että aineistojen välillä ei ole yhdistävää tunnistetta tai se on väärässä muodossa tai vanhentunut. Hyvänä esimerkkinä ovat rakennuksiin liittyvät tiedot, joita keräävät ja tallentavat muun muassa kunnat, verottaja ja isännöitsijät. Tietomassa on suuri ja tiedolle on kysyntää, mutta sen käyttöönotto on haastavaa.

Rakennuksiin viitataan useimmiten osoitteella, mutta aineistojen yhdistämisen näkökulmasta se ei ole riittävän yksiselitteinen tunniste. Samassa osoitteessa voi sijaita useampia rakennuksia, ja toisaalta rakennuksella voi olla useampia osoitteita. Osoitteet voivat olla suomeksi, ruotsiksi – ja saameksikin. Osoite voi myös muuttua esimerkiksi kadunnimen vaihtuessa kuntamuutoksissa, eivätkä muutokset aina siirry kaikkiin osoitteen sisältäviin aineistoihin. Varmin tapa yksilöidä rakennukset on käyttää rakennustunnusta.

Rakennustunnus yksilöi rakennukset ja uudet rakennushankkeet Väestörekisterikeskuksen (VRK) väestötietojärjestelmässä (VTJ). Tähän asti rakennustunnus on pohjautunut kiinteistötunnukseen ja se on voinut muuttua esimerkiksi lohkomisen tai kuntaliitoksen yhteydessä, mikä on hankaloittanut rakennustietojen ylläpitoa. Tähän tulee nyt muutos, kun 7.–9.11.2014 otetaan käyttöön pysyvä rakennustunnus. Se pysyy samana rakennuksen koko elinkaaren ajan.

Tunnuksen pysyvyyden ansiosta sen ylläpito erilaisissa aineistoissa helpottuu. Pysyvän rakennustunnuksen avulla rakennusta koskevien tietojen yhdistäminen on jatkossa lastenleikkiä. Yhdistettävyys puolestaan vähentää tietojen päällekkäisen ylläpidon tarvetta.

Rakennukset eivät ole vain fyysisiä rakennelmia, vaan niihin liittyy paljon toimintaa ja arvoja: esimerkiksi asumista, työssäkäyntiä, palveluita, remontointia ja korjaamista sekä kulttuurihistoriallisia arvoja. Pysyvän rakennustunnuksen avulla nämä asiat voidaan aiempaa helpommin linkittää tiettyyn sijaintiin, yhteen rakennukseen. Koordinaattien avulla rakennuspisteet voidaan tarvittaessa esittää kartalla.

 

Kuva: Ympäristöhallinnon kuvapankki / Raili Malinen

Pysyvä rakennustunnus kannattaa ottaa laajaan käyttöön kaikissa tietojärjestelmissä, joissa on rakennustietoja. Suomeen tarvittaisiin palvelu, josta saisi kaikkien rakennusten osoitteet ja rakennustunnuksen käyttöön rajapintapalveluna ja kyselemällä käyttöliittymästä. Tuollaista palvelua käyttämällä voisi vaikkapa rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyvät Harava-inventoinnit kiinnittää rakennuksiin, ja siten tiedot olisivat jatkossa helposti hyödynnettävissä monin tavoin, myös tulevina aikoina.

Elinympäristön tietopalvelu Liiterissä rakennustunnusta tullaan hyödyntämään muun muassa yhdistettäessä VTJ:n rakennustietoja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) rakennustietoihin. Tulevaisuudessa pysyvän rakennustunnuksen tarjoamat aineistojen yhdistelymahdollisuudet toivottavasti auttavat kehittämään Liiterin tietosisältöä entisestään.

Satu Vesala työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa rakennetun ympäristön tietojärjestelmien ja tutkimushankkeiden parissa. Kari Oinonen yrittää edistää digitalisaatiota alueidenkäytössä.