Mikä merkitys on vuorovaikutuksella
tiedontuottajien ja käyttäjien välillä? Miten kerättyä tietoa voitaisiin
hyödyntää paremmin? Muun muassa näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä puitiin
aktiivisesti Suomen ympäristökeskuksessa tiistaina 23.9. Rakennetun ympäristön
ja asumisen tietoaineistojen RASTI-seminaarissa. ”Tiedon hyödyntäminen kestävyyden
saavuttamiseksi on suuri haaste, jota meidän on oltava ratkaisemassa”, totesi
tilaisuuden avannut SYKEn tutkimusjohtaja Per Mickwitz.
Konkreettisia ratkaisuja tiedon hyödyntämisen
edistämiseen tarjoavat esimerkiksi elinympäristön tietopalvelut Harava ja Liiteri, joista seminaarissa keskusteltiin useaan otteeseen. ”Liiterin toimiessa
porttina rakennetun ympäristön tietopalveluiden maailmaan nopeutuu uusien
menetelmien ja aineistojen käyttöönotto jopa useilla vuosilla”, arvioi
esityksessään ryhmäpäällikkö Kari Oinonen Suomen ympäristökeskuksesta. Liiteri
on omiaan edistämään tietojen hyödyntämistä, sillä kaikki sen tarjoamat tiedot
ovat keskenään yhdisteltävissä ja saatavilla on eri käyttäjäryhmille
muotoiltuja palvelupaketteja, joista relevantit tiedot löytyvät helposti. Siten
kynnys tietoon tarttumiseksi madaltuu.
Liiterin proto-version tutkailu herätti ajatuksia auditorion lämpiössä. |
Kansalaisten tuottaman tiedon roolista
suhteessa viranomaistietoon heräsi innokasta keskustelua. Kyselypalvelu
Haravalla kerätty kansalaistieto saadaan Liiteriin talteen, mutta kuinka se
integroitaisiin käyttöön muun datan rinnalle? Miten varmistetaan, etteivät
kansalaishavainnot jää erilliseksi kokonaisuudekseen, vaan ne vaikuttaisivat
myös viranomaistietoon? Ratkaisun pohtiminen tälle haasteelle lienee edessä
Liiterin vakiinnuttaessa paikkansa käyttäjien sydämissä.
Jouko Järnefelt esitteli paljon materiaalia, jota on Tampereen keskustan osayleiskaavan Harava-kyselystä työstetty. |
Tiedonkeruun ohella Haravaa on hyödynnetty
toisellakin tapaa: aineistojen päivitystarkoituksissa. Tästä esimerkkinä
kuultiin RASTI-seminaarissa kokemuksia Porot-hankkeen niin sanotusta
Poro-Haravasta, joka toimii kyselyn tavoin, mutta tarkoituksena on, että
paliskunnista voidaan helposti päivittää uusinta tietoa esimerkiksi
porokämpistä tai laidunaidoista. ”Koko ajan kannattaa kiinnittää huomiota myös
aineistojen keräämiseen ja jalostamiseen erilaisia käyttäjiä paremmin
palveleviksi. Toivon, että koko ajan
syntyisi oivalluksia tietoaineistojen kokoamisen, jalostamisen ja hyödyntämisen
parantamiseksi. RASTI- tilaisuudet ovat tärkeitä eri toimijoiden saattamiseksi
yhteen ja ideoiden synnyttämiseksi,” huomautti seminaarin toinen puheenjohtaja,
SYKEn palvelujohtaja Harri Juvonen. Poro-Haravaa esitellyt SYKEn vanhempi
tutkija Panu Kontio kannustikin kuulijoita testaamaan Poro-Haravaa seminaarin
tauoilla ja ideoimaan millaisten aineistojen päivitykseen sama menetelmä
sopisi.
Porot-hankkeesta kuuleminen villitsi yleisön. |
Kommenttipuheenvuorossaan Sipoon kunnan
yleiskaavapäällikkö Kaisa Yli-Jama kertoi oman vastauksensa kysymykseen, mitä
hyötyä on tiedon jatkuvasta keräämisestä ja ponnistuksista vuorovaikutuksen
eteen. Sipoon tapauksessa hyviä tuloksia on syntynyt, kun on ryhdytty rohkeasti
luomaan vuorovaikutteista päätöksentekokulttuuria. Koska kokeilussa on ollut
kunnalle uudenlaisia toimintatapoja, ovat asukkaat suhtautuneet avoimin ja
innokkain mielin kunnan aloitteisiin vuorovaikutuksen viemisestä uudelle
tasolle. Epäluuloa siitä, että ”ei kukaan kuitenkaan kuuntele” ei asukkaiden
parissa ole siksi esiintynyt.
Yhteinen lopputulema seminaarin keskustelussa
olikin, että tietojen hyödyt syntyvät silloin, kun ne luovat vuorovaikutusta.
”Maankäyttöön, rakentamiseen ja asumiseen liittyvien tietoaineistojen
käytettävyyden ja saatavuuden parantamisella on lukuisia hyötyjä”, korosti
Harri Juvonen. ”Keskeisin on ehkä se,
että yksityiset kansalaiset, yhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat
voivat hyödyntää samaa tietoa. Tämä luo edellytyksiä aidosti
vuorovaikutteiselle päätöksenteolle.”
Kirjoittaja työskentelee tutkimussihteerinä
Suomen ympäristökeskuksessa.