Kaupan asioinnista mittakaava-asia

Sanna Jokela ja Mari Malmari

Varsinais-Suomessa toteutettiin vuonna 2013 palveluverkkoselvitys, jonka tarkoituksena oli antaa suuntaviivoja kaupan palveluiden sijainnille tulevaisuudessa. Tiedon saaminen esille on tärkeää maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Kannattaako varata liiketoiminnalle tilaa, jos asiakkaiden asiointitottumukset ovat toisaalla? Ja toisaalta mitä pitäisi tehdä, jotta heikosti käytössä oleva alue saataisiin paremmin hyötykäyttöön ja saavutettavuus paranisi?

Kesällä 2013 Harava-palvelun avulla haluttiin testata karttapohjaisen kyselyn toimintaa ja kerätä samalla tietoa maakunnan asukkaiden liikkumisesta palveluverkkoselvityksen tueksi. Kysely toteutettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen liiton ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa. Osa kysymyksistä oli samoja kuin kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitoksella aiemmin toteutetuissa kuluttajatutkimuksissa (Mylly ja KUMU2011). Koska Harava-kyselyllä haettiin kokemuksia, oli kysely testi niin vastaajille kuin kyselyn tekijöillekin. Tässä kirjoituksessa pohdimme, mitä voisi tehdä seuraavalla kerralla paremmin.

Vastaajat saivat palvelun avulla merkitä kartalle kotipaikkansa, työ- tai opiskelupaikkansa, päivittäistavarakaupat, joissa asioivat, sekä muita käyttämiään palveluita. Uudenlainen kyselyformaatti oli kuitenkin selkeästi haastava vastaajille. Vaikeuksia aiheutti kartalle piirtäminen, lähentäminen kartalla ja mittakaavan ymmärtäminen, vaikka näihin toimintoihin annettiin ohjeet jo heti kyselyn ensimmäisellä sivulla. Osa jätti kyselyn kokonaan kesken. Kyselyn avasi 955 kävijää, joista lopulta 167 ei vastannut ollenkaan kyselyyn, ja vain alle 200 kertoi kotinsa sijainnin.

Ilman vastaajien kotien sijainteja maakunnan asukkaiden liikkumisen tarkastelu oli käytännössä mahdotonta, sillä suurin osa liikkumisesta tapahtuu kodin ja jonkin muun paikan välillä. Kotipaikan kysyminen voi olla asia, joka pelottaa tai sen merkitseminen kartalle voidaan kokea uhkana yksityisyydelle. Tämän takia vastaajille annettiin mahdollisuus merkitä tarkan paikan sijaan kotiaan lähinnä oleva kadunkulma tai risteys. Osa vastaajista oli epävarma olemassa olevien palveluiden oikeasta sijainnista, ja osa taas oli klikkaillut innoissaan useita pisteitä päällekkäin samaan kohtaan.

Oman haasteensa aiheuttivat mittakaava ja kartalla liikkuminen.  Koska kysely oli osoitettu kaikille varsinaissuomalaisille, asetettiin karttanäkymään oletukseksi koko maakunta. Kodin, lähikaupan ja muiden paikkojen merkitseminen tarkasti edellytti kuitenkin kartan lähentämistä, mikä oli osalle vastaajista vaikeaa.  Tottuneemmat kartan käyttäjät puolestaan ärsyyntyivät siitä, että seuraavaan kysymykseen siirryttäessä kartta palasi alkunäkymään koko maakunnasta, ja zoomailun sai tehdä joka kerta uudestaan.

Analyysivaiheessa ongelmia aiheutti se, ettei ollut tiedossa, millä mittakaavalla vastaaja on vastauksensa antanut. Karttakyselyiden käytössä pitäisikin aina ottaa huomioon mittakaava ja millä tasolla vastauksia halutaan. Parhaiten mittakaavan ja kartan lähentämisen/loitontamisen aiheuttamilta ongelmilta vältytään, jos karttanäkymän mittakaava lukitaan sille tasolle, jolla vastauksia halutaan, eikä vastaajille anneta mahdollisuutta sitä muuttaa. Karttakysely onkin parhaimmillaan pienen vastaajien lähiympäristön alueen tarkastelussa, kun taas maakunnalliseen kyselyyn tarvittaisiin yleisempiä kysymyksiä.

Karttapohjainen kyselytyökalu antaa vastaajille mahdollisuuden kertoa heille tärkeitä kohteita ja tietoja. Samaan tapaan kuin perinteisissä sähköisissä kyselyissä avoimiin tekstikenttiin saatetaan kirjoittaa mitä vain, myös kartalle saatetaan merkitä asioita, joita ei ole kysytty. Yksi kyselymme kysymyksistä oli, mitä palveluita asuinalueeltasi puuttuu. Tähän kysymykseen vastauksena annettuja pisteitä löytyi rykelmä käytöstä poistetun Kakolan vankilan päältä.

Eräiden vastaajien suunnittelemia uusia toimintoja Kakolan vankilaan.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että pisteet ovat kahden vastaajan merkitsemiä. Kun kyselyn laatijat odottivat tähän kysymykseen vastauksiksi lähinnä posteja, pankkeja ja pankkiautomaatteja, nämä kaksi vastaajaa olivat tehneet omia suunnitelmiaan vanhan vankilan uusiokäytöstä. Kuvasta nähdään kuinka huolellisesti nämä pisteet on sijoitettu. Kuva onkin omiaan havainnollistamaan, miten loistavasti karttapohjainen kyselytyökalu voi toimia, jos halutaan tietää asukkaiden omaan asuinalueeseen liittyvistä toiveista ja ideoista.

Kyselyssä kartoitettiin myös itse kyselyn onnistumista. Vastaajista 25 % koki, että vastaaminen oli hauskaa; näillä vastaajilla oli todennäköisesti keskimääräistä enemmän valmiuksia ja kokemusta karttapalveluiden käytössä.  Kyselyn vastauksista ja vastausten puuttumisesta kävi ilmi, että vastaajilta odotettiin liikoja niin karttakyselyn vastaamisessa kuin asiointitottumuksien jakamisessa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten ihmiset määrittelevät tiettyjä alueita, ja karttapohjainen kysely on tähän lähes ainoa keino.  Esimerkiksi se, miten rajataan Turun keskusta tai oma asuinalue saattaa vaihdella hyvinkin paljon vastaajasta toiseen: yhden mielestä oma asuinalue on oma kortteli, toisen kaupungin osa ja kolmannen mielestä koko kunta. Omaa asuinaluettakin kysyttiin, mutta alueen piirtäminen kartalle osoittautui liian vaikeaksi.  Kehittämisen varaa palveluissa, niiden helppokäyttöisyydessä, ja meissä vastaajissakin on. Onneksi kouluopetuksessa paikkatietojen ja karttapalveluiden käyttö on yleistynyt, ja osaavia kansalaisia on tulossa eri palveluiden käyttäjiksi.

Sanna Jokela toimii Lounaispaikan paikkatietoyhteistyön koordinaattorina.
Mari Malmari on tohtorikoulutettava Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.