Sanna Jokela ja Mari Malmari
Varsinais-Suomessa
toteutettiin vuonna 2013 palveluverkkoselvitys, jonka tarkoituksena oli antaa
suuntaviivoja kaupan palveluiden sijainnille tulevaisuudessa. Tiedon saaminen
esille on tärkeää maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Kannattaako varata
liiketoiminnalle tilaa, jos asiakkaiden asiointitottumukset ovat toisaalla? Ja
toisaalta mitä pitäisi tehdä, jotta heikosti käytössä oleva alue saataisiin
paremmin hyötykäyttöön ja saavutettavuus paranisi?
Vastaajat
saivat palvelun avulla merkitä kartalle kotipaikkansa, työ- tai
opiskelupaikkansa, päivittäistavarakaupat, joissa asioivat, sekä muita käyttämiään
palveluita. Uudenlainen kyselyformaatti oli kuitenkin selkeästi haastava
vastaajille. Vaikeuksia aiheutti kartalle piirtäminen, lähentäminen kartalla ja
mittakaavan ymmärtäminen, vaikka näihin toimintoihin annettiin ohjeet jo heti
kyselyn ensimmäisellä sivulla. Osa jätti kyselyn kokonaan kesken. Kyselyn avasi
955 kävijää, joista lopulta 167 ei vastannut ollenkaan kyselyyn, ja vain alle
200 kertoi kotinsa sijainnin.
Ilman
vastaajien kotien sijainteja maakunnan asukkaiden liikkumisen tarkastelu oli
käytännössä mahdotonta, sillä suurin osa liikkumisesta tapahtuu kodin ja jonkin
muun paikan välillä. Kotipaikan kysyminen voi olla asia, joka pelottaa tai sen merkitseminen kartalle voidaan kokea uhkana
yksityisyydelle. Tämän takia vastaajille annettiin mahdollisuus merkitä tarkan
paikan sijaan kotiaan lähinnä oleva kadunkulma tai risteys. Osa vastaajista oli
epävarma olemassa olevien palveluiden oikeasta sijainnista, ja osa taas oli klikkaillut
innoissaan useita pisteitä päällekkäin samaan kohtaan.
Oman
haasteensa aiheuttivat mittakaava ja kartalla liikkuminen. Koska kysely oli osoitettu kaikille
varsinaissuomalaisille, asetettiin karttanäkymään oletukseksi koko maakunta. Kodin,
lähikaupan ja muiden paikkojen merkitseminen tarkasti edellytti kuitenkin
kartan lähentämistä, mikä oli osalle vastaajista vaikeaa. Tottuneemmat kartan käyttäjät puolestaan
ärsyyntyivät siitä, että seuraavaan kysymykseen siirryttäessä kartta palasi alkunäkymään
koko maakunnasta, ja zoomailun sai tehdä joka kerta uudestaan.
Analyysivaiheessa
ongelmia aiheutti se, ettei ollut tiedossa, millä mittakaavalla vastaaja on
vastauksensa antanut. Karttakyselyiden käytössä pitäisikin aina ottaa huomioon
mittakaava ja millä tasolla vastauksia halutaan. Parhaiten mittakaavan ja
kartan lähentämisen/loitontamisen aiheuttamilta ongelmilta vältytään, jos
karttanäkymän mittakaava lukitaan sille tasolle, jolla vastauksia halutaan,
eikä vastaajille anneta mahdollisuutta sitä muuttaa. Karttakysely onkin parhaimmillaan
pienen vastaajien lähiympäristön alueen tarkastelussa, kun taas maakunnalliseen
kyselyyn tarvittaisiin yleisempiä kysymyksiä.
Karttapohjainen
kyselytyökalu antaa vastaajille mahdollisuuden kertoa heille tärkeitä kohteita
ja tietoja. Samaan tapaan kuin perinteisissä sähköisissä kyselyissä avoimiin
tekstikenttiin saatetaan kirjoittaa mitä vain, myös kartalle saatetaan merkitä
asioita, joita ei ole kysytty. Yksi kyselymme kysymyksistä oli, mitä palveluita
asuinalueeltasi puuttuu. Tähän kysymykseen vastauksena annettuja pisteitä
löytyi rykelmä käytöstä poistetun Kakolan vankilan päältä.
Eräiden vastaajien suunnittelemia uusia toimintoja Kakolan vankilaan. |
Tarkempi
tarkastelu osoitti, että pisteet ovat kahden vastaajan merkitsemiä. Kun kyselyn
laatijat odottivat tähän kysymykseen vastauksiksi lähinnä posteja, pankkeja ja
pankkiautomaatteja, nämä kaksi vastaajaa olivat tehneet omia suunnitelmiaan
vanhan vankilan uusiokäytöstä. Kuvasta nähdään kuinka huolellisesti nämä
pisteet on sijoitettu. Kuva onkin omiaan havainnollistamaan, miten loistavasti
karttapohjainen kyselytyökalu voi toimia, jos halutaan tietää asukkaiden omaan
asuinalueeseen liittyvistä toiveista ja ideoista.
Kyselyssä
kartoitettiin myös itse kyselyn onnistumista. Vastaajista 25 % koki, että
vastaaminen oli hauskaa; näillä vastaajilla oli todennäköisesti keskimääräistä
enemmän valmiuksia ja kokemusta karttapalveluiden käytössä. Kyselyn vastauksista ja vastausten
puuttumisesta kävi ilmi, että vastaajilta odotettiin liikoja niin karttakyselyn
vastaamisessa kuin asiointitottumuksien jakamisessa. Jatkossa olisi
mielenkiintoista tutkia, miten ihmiset määrittelevät tiettyjä alueita, ja
karttapohjainen kysely on tähän lähes ainoa keino. Esimerkiksi se, miten rajataan Turun keskusta
tai oma asuinalue saattaa vaihdella hyvinkin paljon vastaajasta toiseen: yhden
mielestä oma asuinalue on oma kortteli, toisen kaupungin osa ja kolmannen
mielestä koko kunta. Omaa asuinaluettakin kysyttiin, mutta alueen piirtäminen
kartalle osoittautui liian vaikeaksi. Kehittämisen
varaa palveluissa, niiden helppokäyttöisyydessä, ja meissä vastaajissakin on.
Onneksi kouluopetuksessa paikkatietojen ja karttapalveluiden käyttö on
yleistynyt, ja osaavia kansalaisia on tulossa eri palveluiden käyttäjiksi.
Sanna Jokela toimii Lounaispaikan paikkatietoyhteistyön koordinaattorina.
Mari Malmari on tohtorikoulutettava Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
Mari Malmari on tohtorikoulutettava Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti