Kaupunkisuunnittelua telttaleirillä – riemukas ensiaskel kohti osallistuvan kansalaisen uraa

Mirva Talusén

Lasten osallistamiseen elinympäristön suunnitteluun heräillään vaivihkaa ympäri maailmaa. Useat tutkimukset peräänkuuluttavat lasten ja nuorten osallistamista elinympäristön suunnitteluun, sillä ympäristö vaikuttaa heidän kehitykseensä monilla tavoin. Vaikutukset ulottuvat aina sosiaalisten taitojen kehittymisestä identiteetin muodostamiseen.

Lasten osallistaminen on varmasti helpompaa, jos heillä on ennestään osallistumisesta ja suunnittelusta positiivisia kokemuksia. Sellaisia voi luontevasti saada leikin kautta, jolloin merkittävässä asemassa osallistumiseen kannustamisessa ovat paitsi päiväkodit, koulut ja kodit, myös vapaa-ajan aktiviteetteja tarjoavat tahot. Olen työskennellyt useina kesinä Leirikesä ry:n leireillä, missä suunnitteluun ja osallistumiseen läheisesti liittyvät puuhat ovat suosittua ohjelmaa. Niihin kuuluvat esimerkiksi kaupunkimarkkinat sekä yhdyskuntien rakentelu. Lisäksi leirialueen kehittäminen lapsien haluamaan suuntaan on vuodesta toiseen menestyksekäs ”ohjelmaformaatti”.

Yhdyskuntia on leireillä perustettu monilla tavoilla. On esimerkiksi rakennettu majoja ulkoavaruuden asukkaille, avustettu innokasta kaavoittajaa asutusalueen suunnittelussa rakentamalla jättiläiskartalle pienoismalleja sekä suunniteltu käpylehmille koteja. Kierrätysrojusta ja luonnonantimista on syntynyt mitä villeimpiä ja nerokkaimpia ratkaisuja.

Työvoimatoimiston virkailija.
Kuva: Leirikesä ry

Kaupunkimarkkinoiden idea puolestaan on pystyttää pieni kaupunki tarjoamalla palveluita ja ostamalla niitä. Leiriläiset saavat ideoida oman tapansa tienata leirin omaa valuuttaa, jolla voivat myöhemmin hankkia hyödykkeitä muilta kaupungin asukkailta. Tukena ovat leiriohjaajien pyörittämät kaupungin palvelut: avoimia työpaikkoja välittää työvoimatoimisto, ideoiden kehittelyssä auttaa konsulttifirma, tykötarpeita voi ostaa tai vuokrata kauppiaalta ja starttirahaa hakea pankista.

Leiriläiset ovat kehitelleet upeita liikeideoita: on nähty muun muassa kukkakauppoja, oman lehden toimitus, logistiikka-alan yritys, kauneushoitola, mainostoimisto ja infokioski. Kun ideat on pantu käytäntöön, seuraa vaihe, jossa ideat esitellään koko kaupungille, jotta palveluita tarvitsevat löytävät haluamansa. Talouden vauhdittamiseksi leiriohjaajat toisinaan muuntautuvat upporikkaiksi turisteiksi, jotka lähtevät tutustumaan kaupungin tarjontaan. Kaupungilla on luonnollisesti myös oma pormestari, joka kiertelee innostamassa lapsia kaupunkinsa kehittämiseen.

Lasten mielikuvitusta ruokkii ajatus kaupungin luomisesta keskelle metsää, joka nähdään vastakohtana kaupungille. Kaupungin ja metsän kontrastista irtoaa myös mehevää huumoria, kuten kaupungin liikennöitsijän operoiminen maitokärryillä ehdan rekan puuttuessa metsäiseltä saarelta. Hyvät muistot leireiltä voivat olla avainasemassa oman asenteen kehittymiselle ja saada aikaan kiinnostuksen elinympäristön kehittämistä kohtaan. Tältä pohjalta osallistuminen lienee todennäköisempää aikuisellakin iällä.

Pormestari parturissa. Kuva: Leirikesä ry.

Tärkeä viesti, jota leiriohjelmat välittävät, on se, että lapsilla on oikeus vaikuttaa. Leiriläisten ideat otetaan innolla vastaan ja aikuiset tukevat niiden kehittämisessä eteenpäin. Positiivisia kokemuksia vaikuttamisesta omaan ympäristöön voi siis saada ainakin leireillä, jollei omalla kotiseudullaan. Tilannetta parantamaan kehitetään jatkuvasti hyviä juttuja (ks. esim. Satakielen päiväkodin kaupunkisuunnittelutyöpaja, Lasten kaupunki, Lasten arkkitehtuurikoulu Arkin ideat kartalla).

Leikin kautta oppiminen jää helposti lasten yksityisoikeudeksi, sillä harva muksu viihtyisi tuntitolkulla kalvosulkeisten ja keskustelun äärellä. Itseäni ainakin harmittaa, ettei aikuistenkin osallistumista lähtökohtaisesti ajatella hauskana prosessina. Missä on osallistava kaupunkisuunnitteluteatteri? Yhteiskuntakritiikkiin keskittyvät luovan kirjoittamisen kurssit? Arkkitehtuuripajat, joissa luodaan varjokaavoja kiistellylle asuinalueelle? Lapsille  tämän kaltaisia mahdollisuuksia kehitellään kaiken aikaa, mutta tilaisuus täytyy antaa myös riemukkaille aikuisille. Luovuus ja hauskanpito ovat sukupolvesta huolimatta vahvuuksia, jotka voivat viedä osallistumisen täysin uusiin sfääreihin.

Kirjoittaja toimii harjoittelijana Suomen ympäristökeskuksessa SADe-tiimissä ja on useina kesinä työskennellyt Leirikesä ry:ssä.