SADe-palveluilla tehoa tutkimustyöhön ja tiedon käyttöön

Keskustelutilanteissa tutkijalla voisi olla mukana mobiililaitteita, joille voi nopeasti sipaista näkymiä Liiteristä sen mukaan, mistä keskustelijat kiinnostuvat. Vaikkapa tableteilla keskustelijat voisivat itse jatkaa kiinnostuskohteidensa zoomailua ja ehkä innostua palaamaan tietojen äärelle myöhemmin omilla laitteillaan.

Kuva: Kati Vierikko

Maija Faehnle

Uudenlaiset elinympäristön tieto- ja analyysipalvelut kiinnostavat myös meitä tutkijoita. Rakennetun ympäristön ja sen suunnittelun tutkijalle SADe-palvelut näyttäytyvät mahdollisuuksina avartaa tutkimuksen tiedonhankintaa ja työtapoja laajemminkin. Ehkä eniten kuitenkin kiehtoo se, että palvelujen kautta tiedon käyttäjät voivat saada tutkimuksesta entistä enemmän irti. 

Tietoaineistoja yhdelle luukulle niputtava Liiteri voi madaltaa kynnystä sellaisten aineistojen käyttöön, joita tutkija on välttänyt niiden hankkimisen vaivalloisuuden vuoksi tai joiden olemassaolosta hän ei ole aiemmin tiennytkään. Liiteri ja sen uutuuksista ilmoittava Tarkkailija voivat tehostaa tutkimustyötä vähentämällä aineistojen etsimiseen kuluvaa aikaa. Näppärä karttakäyttöliittymä voi houkuttaa käyttäjiksi niitäkin, jotka ovat pitäneet 
karttatarkasteluja paikkatietoeksperttien heininä.

Lisäämällä omia analyysejaan Liiteriin tutkijat voivat olla mukana välittämässä olemassa olevienkin aineistojen kiintoisuuksia samalla luukulla käyville tiedon käyttäjille. Tiedon hyödyntämistä edistäisi mahdollisuus jakaa tuloksia dynaamisinakin esityksinä edelleen esimerkiksi blogeissa ja muilla kommentointifoorumeilla. SADe-palvelujen ja sosiaalisen median yhteispeli palvelisi kansalaisten osallistumisen ohella tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua.

Tutkijakunta voi hyötyä SADe-palveluista myös keskinäisten haasteidensa setvimisessä.

Helsingin yliopiston ja kolmen tutkimuslaitoksen yhteisessä Ensure-tutkimushankkeessa tavoittelemme tieteidenvälistä ymmärrystä kaupunkiseutujen viherrakenteen tuottamista ekosysteemipalveluista. Eri tieteenaloja edustavat tutkimustiimit mm. mittaavat viheralueiden kykyä torjua tulvia, selvittävät ihmisten ympäristökokemuksia ja ympäristön käytön kytköksiä terveyteen sekä mallintavat palvelujen taloudellista merkitystä.

SADe-palveluilla syntyvät visuaaliset havainnollistukset voivat auttaa tutkimusryhmäämme kehittämään yhteistä kieltä ja oppimaan yhdessä. Tarkkailijan avulla voisimme seurata, mitä tutkimusalueiden suunnittelussa tapahtuu. Haravalla voisimme kartoittaa ihmisten kokemuksia ekosysteemipalveluista eri kaupunkiseuduilla. Liiterissä voisimme jatkossa tarkastella vaikkapa viherrakenteen hyödyntämistä kaavoissa kaupunkiympäristön laadun ja asuntojen arvon lähteenä. Liiterin äärellä voisimme keskustella analyyseistä reaaliaikaisesti vaikka Skypessä silloinkin, kun kokoontuminen saman koneen ääreen ei onnistu.

Toivon, että tutkijat löytävät SADe-palveluiden mahdollisuudet päästä tiiviimpään vuoropuheluun niin tutkijakollegoiden, suunnittelijoiden, päätöksentekijöiden, kansalaisten kuin yritystenkin kanssa. Odotan, että pääsemme kokeilemaan palveluja ja inspiroitumaan lisää muiden kokeiluista.

Kirjoittaja on tutkija Ensure-hankkeessa Suomen ympäristökeskuksessa

Kansalaiset elinympäristönsä asiantuntijoina – miksi SADe-hankkeella on merkitystä?

Tiia Tanskanen

Mitkä ovat kansalaisten kokemukset omista vaikutusmahdollisuuksistaan maankäytön suunnittelussa? Tämä kysymys innoitti minua ja opiskelijatovereitani tekemään opintoihimme liittyvän tutkimuksen Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen YVA-menettelystä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla hankkeeseen osallistuneita paikallisia yhdistysaktiiveja.

Tutkimuksessa selvisi, että paikallisille aktiiveille yhteistä oli usein velvollisuudesta kumpuava luontainen halu osallistua ja vaikuttaa elinympäristönsä asioihin. Kansalaisen tunne omista vaikutusmahdollisuuksistaan on – etenkin voimalaitoksen kaltaisissa suurhankkeissa – vaarassa jäädä vaisuksi osallistumisen kanavien ollessa hankkeen toteuttajan määrittelemiä. Jotta kansalaiset saadaan mukaan suunnitteluun ja osallistumisen positiiviseen kierteeseen, tarvitaan tunne siitä, että osallistumisella todella voi olla merkitystä.

Paikallisten osallistaminen ja toimijakentän laajentaminen heti suunnittelun alkuvaiheessa on kaikkien etu, jotta vältettäisiin tulevat ristiriidat ja maankäytön konfliktit. Tähän helpotusta tuo vahtipalvelu Tarkkailija, jonka tiedottamana hankkeisiin saadaan mukaan kiinnostuneet jo alkuvaiheessa, jolloin myös vaikuttamisen mahdollisuus on todennäköisempää. Paikallisilla on lisäksi tarjota hankkeen toteuttajille arvokasta asiantuntemusta, jota voidaan pian kerätä talteen Harava-työkalun avulla. Parhaimmillaan lopputuloksena on tyytyväisiä asukkaita ja kaikkien kannalta optimaalisia ratkaisuja.

Kansalaiset osallistuvat hankkeisiin usein niitä kritisoidakseen.  Kun asukkaiden osallistumisen pelätään jarruttavan hankkeen kulkua, on heidän leimaamisensa NIMBY-ajattelijoiksi helppoa. Tällöin paikallisten oman asiantuntijuuden legitimointi käy haasteelliseksi, sillä asiantuntijoiden tietoa pidetään objektiivisena ja merkityksellisempänä. Todellisuudessa asiantuntijoidenkaan tieto ei ole ikinä arvo- tai tavoitevapaata.

Lisäksi yksin vaikuttaminen koetaan hankalammaksi siten, että ei-edustavien toimijoiden vaikutusmahdollisuudet nähdään heikompina eturyhmiin verrattuna. Harava-palvelun avulla mielipiteiden ilmaiseminen voidaan tehdä helpoksi niin, että yksittäinen kansalainen ei välttämättä tarvitse eturyhmän tukea. Uskon, että palvelun avulla saadaan suunnitteluun mukaan ääniä, jotka eivät muuten lähtisi keskusteluun.

Näen, että SADe-hanke on seuraava askel lain pykälien täytäntöä kohti. Yhtenäiset sähköiset työkalut edesauttavat subjektiivisen tiedon merkityksellistämistä päätöksenteossa saattaen paikalliset yhä tasavertaisemmiksi elinympäristönsä asiantuntijoiksi hankevastaavien ja virkamiesten rinnalle. Jos hyvin käy, ei näiden osapuolten välillä vallitse enää vahvaa vastakkainasettelua.

Osallistumisen vaikuttavuuden kokemuksen kannalta on välttämätöntä kuulluksi tulemisen tunne, minkä vuoksi kansalaisten tulisi saada palautetta antamistaan kommenteista ja mielipiteistä. Tammervoima- hankkeessa asukastyöpajat saivat paikallisilta kiitosta niiden vuorovaikutteisuuden vuoksi. Sen lisäksi, että tieto kulkee kahteen suuntaan tarvitaan vastavuoroista keskustelua. Kun tiedottaminen ja keskustelu siirtyvät yhä enemmän verkkoon, on vaarana, että osapuolet vain ikään kuin puhuvat toistensa ohi siten, ettei todellista keskustelua pääse syntymään. Vaikka paikallisten osallistumisen kynnystä onnistutaan madaltamaan, on siis pidettävä huolta myös palautteen antamisesta, jotta keskustelu säilyy.

Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelija SADe-hankkeessa Suomen ympäristökeskuksessa