Tyyntä myrskyn edellä? – Yhteistyöllä tietopalveluiden kehittämiseen

Sanna Jokela

Elämme murrosvaiheessa sähköisten tietopalveluiden kehityksessä. Palveluita syntyy ja kuolee ja käyttäjien vaatimustaso kasvaa koko ajan. Varsinkin käyttäjien toimintamallien suunnittelussa ja tiedottamisessa on vielä parantamisen varaa – ks. pienimuotoiseksi farssiksi muodostunut Helsingin sosiaaliviraston E-design video. Oli tämä vitsi tai ei, käyttäjien mukaan on mentävä ja siinä tahdissa on pysyttävä. Siksi sähköisten palveluiden kehittäminen pitääkin olla pitkäjänteistä ja mahdollisimman lähellä käyttäjiä.

Valtion hallinnon taholla vauhditetaan asian etenemistä, mutta mitä tapahtuu paikallisella tasolla? Pieni valittava ääni kuuluu kuntien suunnalta; ei tiedetä mitä tuleman pitää, ei ehdi, ei jaksa, olemme yksin tämän asian kanssa... Kuntien tavallistenkin palveluiden tarjoaminen on kuntaliitosten myötä murroksessa, miten siis käy sähköisten palveluiden? Odotuksen paine tuntuu ilmassa.

Tässä tilanteessa mielestäni vaihtoehdoksi jää yhdistää voimavaroja ja aloittaa alueellinen yhteistyö eri toimijoiden välillä. Internet yhdistää ja on kadottanut rajoja. Voidaanko unohtaa ne kuntarajat hetkeksi ja katsoa kokonaiskuvaa ja kehittää alueellista yhteistyötä sähköisten palveluiden kehittämisessä?

Koen, että alueellisen tason palveluiden kehittämiselle on juuri nyt oma paikkansa ja aikansa. Lounais-Suomen paikkatietokeskus Lounaispaikka on jo kerännyt kymmenen vuoden ajan alueen paikkatietoaineistoja yhteen, tuottanut niihin liittyviä sähköisiä palveluita ja näin alueellinen yhteistyöverkosto on syntynyt. Paikkatiedot itsessään eivät enää riitä, sillä niiden tulkintaan tarvitaan paljon muitakin tietolähteitä.

Olemmekin yhteistyössä alueen organisaatioiden kanssa suunnittelemassa ns. Lounais-Suomen Aluetietopalvelua, jonne alueen viranomaiset voivat tuottaa tilastotietoja, raportteja, selvityksiä, tehdä kyselyitä ja keskustella tuloksista verkostojensa kesken. Tekninen kehitys tullaan toteuttamaan yhteistyössä, sisällöistä puolestaan vastaavat omien alojensa ammattilaiset. Jo nyt ajatus on innostanut neljä eri verkostoa Lounais-Suomen Aluetietopalvelun osaksi. Syksyllä 2012 on tarkoitus julkaista ensimmäinen versio palvelusta.

Lisätään vielä yhteydet valtakunnallisen tason avoimen lähdekoodin työkaluihin, joita SADe-ohjelmassa ja Maanmittauslaitoksella paikkatietopalveluiden suhteen kehitetään, niin tuloksena meille on muodostumassa todella hieno tekninen kokonaisuus, joka kasvaa yhteistyön voimalla koko ajan.

Näen, että sähköisten palveluiden kehittämisessä ollaan etenemässä sähkömyrskyn ytimeen. Odottava painostava tunne on muuttumassa keväiseksi sateen ropinaksi!

Kirjoittaja on Lounaispaikan paikkatietoyhteistyön koordinaattori

Miksi hakea, jos voi heti löytää?

Petrus Pennanen

Verkon sisältömäärät ovat webin alkuajoista räjähtäneet miljardeja kertoja suuremmiksi. Tavat joilla löydetään kiinnostavaa sisältöä ovat kuitenkin pitkälti samoja kuin 90-luvun alkupuolella; tieto löydetään hakukoneella tai muiden ihmisten, kuten toimittajien ja kavereiden tekemien suositusten kautta.

Hakukoneet ovat tulleet helppokäyttöisimmiksi, mutta niissä on edelleen sama perusongelma. Käyttäjän on keksittävä oikeat avainsanat jotka löytyvät myös halutuista artikkeleista, ja tämä vaatii usein erilaisten sanojen ja niiden yhdistelmien kokeilua. Ja vaikka ensimmäinen haettava termi olisikin sopiva, vaatii hakeminen tietysti aina käyttäjän aloitetta ja ajan käyttöä hakusanojen syöttöön.

Haun tuloslista syntyy ylläpitäjien valitsemien kriteerien perusteella. Hakukonetta pyörittävä yhtiö päättää, minkälaiset sisällöt nousevat tuloslistan kärkeen ja siten minne käyttäjä haun tuloksena luultavasti päätyy.

Hakukoneen valta korostuu kun samaan aiheeseen liittyvä tieto on hajallaan useissa palveluissa. Jos kansalainen hakee tietoa vaikkapa uudesta joukkoliikennelinjasta, voi hän ensin löytää hakukoneesta virallisen tiedotteen kuntansa sivulta sen suunnittelun aloittamisesta. Luettuaan sen hän palaa hakukoneeseeen ja siirtyy paikallislehteen jossa lainataan poliitikkoa hankkeen aikataulusta. Siirryttyään takaisin hakukoneeseen, hän löytää keskustelupalstalta viestin, jossa arvioidaan projektin budjetin realistisuutta. 

Tämä onkin nykyään yleinen verkon käytön tapa; tehdään haku, luetaan yksi artikkeli yhdestä lähteestä, mennään takaisin hakemaan ja luetaan toinen artikkeli toisesta lähteestä, jne. Onkohan tämä paras ratkaisu käyttäjän tai verkkopalveluiden kannalta? Hakukoneyhtiön liikevaihdon kannalta se epäilemättä on.

Viimeisin kymmenen vuoden aikana on hitaasti mutta varmasti alkanut kehittyä ja levitä uusi tapa sisällön löytämiseen. Sisällön automaattisessa suosittelussa palvelu yrittää ennustaa käyttäjän tarpeita ja näyttää kiinnostavia sisältölinkkejä ilman että käyttäjän tarvitsee tehdä mitään muuta kuin klikkailla auki kiinnostavia artikkeleita. Kirjakaupassa suositellaan kirjoja, joita muut saman kirjan ostaneet ovat valinneet. Sanomalehdessä uutisartikkelin vieressä voidaan näyttää samoihin aiheisiin liittyviä juttuja muista palveluista. Ja palvelun etusivulla voidaan näyttää uutta sisältöä, joka sopii käyttäjän aiempiin klikkauksiin liittyviin aiheisiin.

Suositusten klikkaaminen on helpompaa kuin hakukoneen käyttö ja aiheesta syntyy kattava kuva myös heille, jotka eivät jaksa tehdä vielä yhtä hakua aiheesta.  Tulevaisuudessa kunnan sivulla olevan bussilinjatiedotteen vieressä voikin näkyä jo valmiiiksi linkki sekä aiheeseen liittyvään lehtiartikkeliin että keskustelufoorumin viestiin.

Verkkopalvelujen kehityksessä on panostettu paljon hakukoneoptimointiin ja palvelujen sisäisiin hakukoneisiin. Kannattaisiko jatkossa kiinnittää huomiota myös siihen, miten kiinnostavaa sisältöä tuodaan esille ilman että käyttäjän tarvitsee hakea sitä?

Kirjoittaja on Leiki Oy:n toimitusjohtaja ja perustaja