tiistai 21. elokuuta 2012

Kansalaisdata ja sen luotettavuus

Kari A. Hintikka

Joukkoistaminen (crowdsourcing) alkaa nousta yleiseen tietoisuuteen. Suomessa joukkoistamisella, tai pikemminkin talkoilla, on kuitenkin pidempi perinne kuin amerikkalaismallisella ajattelulla. Siinä ulkoistetaan (outsourcing) kaupallisia toimeksiantoja etukäteen nimeämättömälle joukolle (crowd) avoimeen internetiin. Luontoharrastajien välittämä havainnot ovat jo pitkään auttaneet kotimaista ympäristöhallintoa joidenkin arvioiden mukaan kymmenien henkilötyövuosien verran.

Vuosina 2009-2010 järjestimme Suomen Akatemian rahoittamassa Somus-konsortiohankkeessa hallinnolle useita työpajoja, joissa pohdittiin avoimen datan vaikutusta julkishallinnon arkeen. Yksi merkittävä kysymys oli: voiko kansalaisten havaintoihin luottaa ja kuka niistä on vastuussa julkisuuslain myötä?

Esimerkiksi USA:ssa lintubongarit ovat tehneet lajihavaintoja useita vuosia ennen alan tutkijoita. NASA antoi internetin arvioitavaksi kymmeniä tuhansia kuvia Marsista, onko kuvassa kraateri vai ei, ja havainnot olivat pääosin oikein. Hallinnon avoimen datan myötä ihmiset huomaavat niissä virheet ja ilmoittavat niistä. Miten tämä toimisi toisin päin?

Yhden esimerkin tarjoaa USA:n tartuntatautien ehkäisykeskus FEMA, jota tutkimme Somus-hankkeessa. Se ilmoitti validit H1N1- eli sikainfluenssatapaukset Twitterissä. Twitteristä tiedot tavoittivat Punaisen Ristin yksiköitä ympäri maailmaa, jotka ryhtyivät toimeen paikan päällä. Vastaavasti ihmiset saivat lähettää havaintojaan erityiseen FluTracker-karttaan.

Tässä kohdassa yhteistyö muuttuu mielestäni erityisen kiinnostavaksi. Ei ollut oikeastaan väliä, ilmoittiko joku aidon havainnon, mahdollisen vai ehkä naapurinsa jonka grilli käryttää liikaa tai puunoksa ulottuu omalle puolelle. Ammattilaiset perkasivat ja validoivat FluTrackerin havainnot, jotka FEMA taas ilmoitti Twitterissä. Koko prosessi muodostui ns. itseorganisoituvasti. Nettiyhteistyö löytyi samalla asenteella operoivista toimijoista valtioiden rajoista riippumatta.

Fukushiman ydinturmassa nähtiin esimerkki kehityksen seuraavasta vaiheesta. Sadat japanilaiset tunsivat epäluottamusta virallista viestintää kohtaan. He ostivat geiger-mittareita, lähtivät riskialueelle ja lähettivät säteilyarvoja suoraan internetiin reaaliaikaisesti kenen tahansa tulkittavaksi. Myös Säteilyturvakeskus antoi Suomessa ymmärtää, että siellä pystytään tulkitsemaan tilannetta jopa Japania paremmin.

Hieman kärjistettynä olemme siirtymässä joiltain osin tilanteeseen, jossa periaatteessa kuka tahansa kiinnostunut voi tuottaa ja analysoida dataa, joka aiemmin oli julkishallinnon monopoli. Ympäristö- ja terveysdata on luonnollisesti kehityksen kärjessä, koska kuka tahansa pääsee siihen käsiksi mittauslaitteiden hinnanlaskun myötä. Älypuhelimissä on kohta enemmän tunnistimia ja jäljittimiä kuin ammattilaislaitteessa.

Suomen ympäristöhallinto on edelläkävijä tietotekniikan hyödyntämisessä. Kehitys tarjoaa valtavia mahdollisuuksia datankeruuseen sekä toisaalta aktiivisia kansalaisia, jotka osallistuvat pyytämättä ja hallinnon ohi.

Kirjoittaja on verkkotutkija Jyväskylän yliopiston Sosiologian yksikössä

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti