Tutkijat, datajournalismi ja sähköinen vaikuttaminen

Sami Majaniemi

Kasvava vuorovaikutteisuus ja avoimen datan uudet käyttötavat tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia tutkimuslaitosten julkaisukäytäntöjen kehittämiselle sekä tiiviimmälle osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hyvästä esimerkistä uudenlaisesta toimintakulttuurista käy tutkivan journalismin parissa tapahtuva kehitys. Teknisten apuvälineiden voimauttamien kansalaisjournalistien, internet-sisältöjen ilmaisuusvaatimusten ja vaihtoehtoisten julkaisukanavien runsauden säikäyttämät mediatalot ovat joutuneet miettimään ansaintalogiikkansa uudelleen.

Yhdeksi uudeksi kehityssuunnaksi on noussut ns. datajournalismi. Se yhdistelee tiedonlouhinnan, tilastoanalyysin ja visualisoinnin keinoin julkisten tietolähteiden aineistoja kaikille avoimiksi vuorovaikuttaviksi verkkosovelluksiksi. Nämä verkkosovellukset paljastavat käyttäjälleen esimerkiksi kuntaliitosten vaikutuksen työpaikkoihin tai kertovat vaalikonedatan avulla, kuinka ehdokkaiden vaalikonevastausten pohjalta voidaan muodostaa hallituspohja, jolla todennäköisimmin on eduskunnan enemmistön tuki takanaan.

Datajournalismi laajasti ymmärrettynä eroaa perinteisestä printtijournalismista siinä, että sen tuloksena ei synny ainoastaan tekstimuotoista artikkelia ja yksisuuntaista viestintää vaan myös vuorovaikuttava sovellus, jossa artikkelitekstissä esiteltyjä havaintoja ja johtopäätöksiä voi kuka tahansa testata. Lisäksi sovelluksen käyttäjä voi kehittää omaa ymmärrystään artikkelin aihepiiristä muiden kanssa. Kuten arvata saattaa, laadukkaan datajournalismin tekemiseen tarvitaan eri alojen osaajia koodareista graafikoihin ja toimittajista tutkijoihin. Työn organisointi ei kuitenkaan ole verkkopohjaisten työvälineiden ja –tapojen aikakaudella mikään ongelma.

Datajournalistisessa ‘artikkelissa’ tieto on jalostettu muotoon, jossa sitä ei enää ainoastaan ‘lueta’ vaan se lisäksi ‘koetaan’ visuaalisen ja vuorovaikuttavan sovelluksen kautta, joka esimerkiksi antaa mahdollisuuden tilastotietojen graafiseen ymmärtämiseen. Monipuolisimmilla sovelluksilla voidaan suorittaa mallipohjaisia ajatuskokeita, joita myös ammattipäättäjät käyttävät päätöksentekonsa perustana. Vaikutusmallien avulla datajournalistisen sovelluksen käyttäjä voi siis sivistää itseään suunnitelmien mahdollisista vaikutuksista ja ymmärtää muiden näkökantoja suhteessa omaansa. Parhaat tiedonjalostussovellukset edistävät siis yhteisöllistä oppimista. Näin ollen niitä voidaan helposti käyttää paitsi mediasisältöjen tuottamiseen myös tutkimuksen sekä yhteisöllisen päätöksenteon ja suunnittelun apuvälineinä.

Datajournalistista yhteisöllistä tiedonjalostusmenetelmää, jossa raakadatasta tuotetaan mediassa hyödynnettäviä vuorovaikutteisia verkkosovelluksia, voitaisiin laajemminkin käyttää tutkimustiedon yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseen. Yksittäisen tutkijan kannalta saavutettava etu olisi oman tutkimustyön tulosten välitön soveltaminen jonkin käytännön ongelman ratkaisemiseksi ja sitä kautta saatava meriitti. Alkuunpääsy on helppoa: tutkijat voivat yksinkertaisesti julkaista tutkimustuloksiaan tai toimia asiantuntijoina foorumeilla, joilla yhteiskunnallisia ongelmia ratkotaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä Opasnet sekä laadukkaiden kansalaisaloitteiden laatimisessa avustava Avoin Ministeriö. Esimerkkeinä näiden foorumien käyttöön tuotetuista ‘vuorovaikuttavista artikkeleista’ (joiden paranteluun voi kuka tahansa osallistua) mainittakoon arviointi biopolttoaineiden ympäristövaikutuksista ja hyväksyttävyydestä sekä kilometrikorvausten kohtuullistamisselvitys.

Näiden nk. avointen arviointien tuottamisessa hyödynnetään julkista dataa, joka jalostetaan erilaisten mallien avulla päätöksentekoa helpottavaan muotoon. Lisäksi foorumeilla jalostettu tieto jää avoimeen käyttöön. Sitä voivat hyödyntää esimerkiksi toimittajat, jotka tarvitsevat faktoja tai visualisaatioita omiin artikkeleihinsa. Populaariartikkeleita voidaan jalostaa myös suorassa yhteistyössä toimittajien kanssa.

Avoimen tiedon käyttömahdollisuudet ovat moninaiset ja avointen osallistavien vaikutustapojen testaus on vasta alkuvaiheessa. Avoimen datan lisäksi pitäisi avoimesti jakaa myös dataa jalostavia malleja, joita päätöksenteossa ja suunnittelussa hyödynnetään. Tutkimuslaitokset kuten Suomen ympäristökeskus ovat tuottaneet useita erilaisia ympäristövaikutusmalleja, joista osa mahdollisesti julkaistaan laskureina osana SADe-ohjelman asumisen ja rakentamisen e-palveluja. Myös mallien dokumentaatio, lähdekoodit sekä käyttöliittymät ja malleja tukeva tieteellinen materiaali olisi hyvä julkaista avoimena datana. Näin laajempi joukko tutkijoita voisi parantaa niitä edelleen ja sovelluskehittäjät voisivat jalostaa datajournalistisia sovelluksia tiedotusvälineitä varten. Hyvän foorumin tälle toiminnalle tarjoavat esimerkiksi syksyllä 2012 järjestettävät Apps4Finland –kilpailu sekä Open Knowledge Festival. Näihin tapahtumiin myös SYKE:n tutkijat ja päätöksentekijät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi datan avaajan, mallinrakentajan, ympäristövaikuttajan ja kiinnostuneen kansalaisen rooleissa.

Kirjoittaja on Suomen Verkkodemokratiaseuran puheenjohtaja